Pitkä kuuma kesä ja muutama muu muuttuja

Yksi elämäni kivoimmista illoista sai lähtösysäyksen yllä olevissa maisemissa. Päätettiin kaverin kanssa lähteä kuvaamaan Jätkäsaaren tyhjentynyttä satama-aluetta erään tulikuumana kesäpäivänä.

Merellinen miljöö ei tarjonnut oikeastaan muuta kuin pari kivaa kuvaa ja nestehukan, mutta metromatka Ruoholahdesta Kamppiin sai sitäkin suuremman roolin. Kamppiinhan ei voi luonnollisesti astua käymättä levykaupassa.

Ja levykaupassahan ei voi vierailla osallistumatta arvontoihin. Kaksi arpalippua sujahti huomaamattomasti lähes yhtä huonossa kuosissa olevaan laatikkoon kuin yllä olevan kuvan postilaatikko. Pääpalkintona oli lippu katsomaan jotain The Flaming Lipsiä, mutta sanotaanko nyt rehellisyyden nimissä näin, että samalla festarilla esiintynyt Mogwai olisi kiinnostanut rutkasti enemmän.

Seuraavana päivän lähdin pakomatkalle pari sataa kilometria kauemmas metsän keskelle keräilemään voimia tulevaan Ruisrockiin. Laiturilla rötköttäessäni kaveri soitti ja kertoi voittaneensa lipun kattomaan jotain emmätiiä The Flaming Lipsiä. Noh, sama arpaonni oli osunut omallekin kohdalleni.

Saman illan aikana piti päättää, ollako vai eikö olla Suvilahdessa seuraavana päivänä. Ja niinhän siinä sitten kävi, että aamun koittaessa ajettiin tuhatta ja sataa takaisin pääkaupunkiseudulle kauheissa festaritäpinöissä.

Se joku emmätiiä mikä, The Flaming Lips, osoittautuikin lopulta maailman parhaaksi livebändiksi. Sydän pakahtui sillä samalla sekunnilla, kun konfetit räjähtivät ilmaan, pallot pomppivat ihmisten käsien päällä ja teletapit hyppäsivät lavalle.

Jos olette miettineet, voiko popmusiikki muuttaa maailmaa: katsokaa alla olevat kuvat, kuunnelkaa niitä seuraava kappale ja toivokaa peukalot pystyssä The Flaming Lipsiä ensi kesän Flow’hun.

Kuvat: Tomi Mustikka

Residenssi

Huoneeni koki eilen keväsiivouksen. Siivoaminen on kuitenkin lievää itsepetosta tässä residenssissä, sillä pöly laskeutuu tummille puupinnoille sillä samalla hetkellä, kun kääntää selkänsä.

Päätin siivoamisen jälkihuuruissa ottaa pari fiilistelykuvaa omasta tilastani. Huone remontoitiin lukion ensimmäisellä pari vuotta sitten ja silloin oli ihan pakko saada tummaa puuta ja selkeitä linjoja. Nyt saattaisin valita vähän muutakin väriä…

Remontin jälkeen huoneessa ei olekaan tapahtunut suurempia muutoksia. Pienempi Ikean Expedit-hyllykkö oli pakko vaihtaa saman sarjan mediakompleksiin, sillä levyjä ja lehtiä alkoi pursuta vähän joka reiästä. Samalla sain tekosyyn investoida kunnon audiovehkeisiin.

Vaikka puitteet ovat ihan mukavat, pääsen toivottavasti muuttoaikeisiin jo ensi syksynä. Sähköpostiin saakin elokuun jälkeen laitella vinkkejä potentiaalisista ja kohtuuhintaisista vuokra-asunnoista Helsingin kantakaupungista.

Photos: Tomi Mustikka

Hello

Voin kerrankin todeta suunnitelleeni jotain hyvin tai edes vähän siihen suuntaan.

Olen jo liian pitkän aikaa kokenut kaipaavani musiikkibloggaamisen lisäksi jotain lisää. Jossakin aivosolujen pienimmässä osasessa on ollut sellainen tunto, että sanottavaa löytyisi muistakin aiheista. Esimerkiksi tatuoinneista, vaatteista ja muista elämän tärkeimmistä ilmiöistä.

Asioista, joita voi veistellä mielessään useammalla kuin yhdellä aistilla.

Toivotankin jokaisen katsettaan näillä kirjaimilla juoksuttavan tervetulleeksi maailman rumiten nimitylle palstalle. Norjalaisella, death metallissa uitetulla hardcorella saattaa olla tietyssä mielentilassa enemmän sanavaltaa kuin voisi verisimmissäkään painajaisissa kuvitella.

Edit. Varoituksen sana heikkohermoisille: Seuraava video sisältää ihan aikuisten oikeasti verta ja suolenpätkiä.