Lokakuu

File 1.11.2015 19.10.57

Jos olisin tiennyt kuukausi sitten mitä lokakuu on miehiään, olisin todennäköisesti pyllistänyt kohti uusia tuulia ja nauranut räkäisesti päälle. Paljon on tapahtunut kaikilla elämän osa-alueilla ja vaikka loppukiri veti pahasti maitohapoille, tuntuu kulunut ajanjakso jostain syystä kamalan opettavaiselta.

Oheinen valokuva on otettu Pariisissa helmikuussa, mutta se liittyy ajankohdasta ja paikasta huolimatta tarinaan saumattomasti. Jos jotain, olen tämän vuoden aikana oppinut, että elämästä on turha ottaa liian tiukkaa niskalenkkiä. Universumi vie sen minkä ehtii ja vastahakoilu on suurimman osan ajasta tuuleen kusemista.

En tarkoita, etteikö oman elämänsä ja tavoitteidensa eteen tulisi tehdä jotain. Tehtyjen valintojen lopputulema on kuitenkin niin monen sekoilun summa, että sitä on turha taivuttaa väkipakolla ennalta valittuun muottiin. Muuten voi saada pahasti näpeilleen.

October 2015 was the time I gave up pissing in the wind for good. 

Kuva kirjoittajan.

Ristiäiset

tumblr_njymynrE911uo7mveo2_1280Tekisi mieli tuulettaa villisti ja roiskia shampanjaa pitkin seiniä, kun blogin editoriin syntyy tekstiä. Tältä pohjalta hulina on lähtenyt aivan käsistä, sillä uuden postauksen lisäksi blogissa päästään juhlimaan yhtä aikaa tupaantuliaisia ja ristiäisiä.

Näkyvin muutos tällä tontilla on uusi maalipinta. Blogi näyttää vihdoinkin siltä, jolta toivoin sen näyttävän siirtyessäni pari vuotta sitten bloggaamaan Lilyltä omilleni: tämän ulkoasun alla mahtuu hengittämään.

Toinen merkittävä muutos on uusi nimi. Ristin blogin alunperin Blodtørstiksi, jotta se kiinnittäisi huomion ja erottuisi muista Lilyn blogien joukosta. Vampyyritarinat ehtivät puhkaista populaarikulttuurin kuplan samaan aikaan ja nimi ei yhtäkkiä enää erottunutkaan edukseen.

Verenhimoiset lukijat voivatkin tässä vaiheessa siirtyä toisille metsästysmaille, sillä tästä eteenpäin tämä blogi on merkitty kirjoittajansa nimikirjaimin.

Bloggaaja ei ole valitettavasti kokenut muodonmuutoksia tai nimenvaihdoksia rakennustöiden lomassa. Karavaani on kuitenkin palannut Saksasta Suomeen ja Helsinki tuntuu taas vähitellen kodilta. Kaikkien tohinoiden keskellä olen pohtinut, osaanko enää edes blogata. Saa nähdä, miten miehen käy.

Blogi voi seurailla myös Facebook-sivun ja Twitter-tilin kautta. Seurailemisiin!

Extreme Makeover: Blog Edition. First post for a while comes along with a couple of changes. The blog has finally a new layout and the title is chosen more carefully. Feels good to write again. 

Bis bald

Photo 14.7.2014 14.23.55

“Lukulistalla ovat olleet samaan aikaan Hemingway ja Kerouac ja olen miettinyt, pitäisikö jäädä vai lähteä.”

Löysin kohtalokkaalta kuulostavan lauseen vanhan älypuhelimeni muistiinpanoista. Olin ostanut juuri vieraan maan prepaid-liittymän paikallisesta ruokakaupasta ja odotin kuumeisesti yhteyksien aukeavan. Uusi ympäristö ja väsymys jyräsivät mielen matalaksi, mutta kysymys sai vihdoin vastauksensa.

Pitkään suunnitteilla ollut lähtö koitti vihdoin kuukausi sitten, kun matkasin laukkuineni reilun kahden tuhannen kilometrin päähän Helsingistä. Lentokone kaartoi Berliinistä kaupunkiin, jota vartioivat mäkinen maasto ja taajaan kumisevat kirkonkellot. Astuin lentokentältä helleaallon syliin ja päätin antaa Stuttgartille mahdollisuuden.

Lähtöön ei liity mitään sen dramaattisempaa kuin klassinen vaihto-opiskelujakso. Digitaalisen viestinnän opinnot Metropolia Ammattikorkeakoulussa vaihtuvat puolen vuoden ajaksi mobiilisovellusten ja johtamisen tutkimiseen. Opiskelun päänäyttämönä toimii Hochschule der Medien, jonka futuristinen rakennus lupaa syksylle mielenkiintoisia hetkiä.

Kuluneen kuukauden aikana on ehtiny tapahtua valtavasti. Meininki jatkuu kaikkien ennusteiden mukaan samanlaisena myös jatkossa, mutta tarinoita Stuttgartista tulee valumaan väliajalla myös blogiin.

Tauon aikana on ehtinyt tapahtua yhtä sun toista: tuottamani Rosvot-musiikkiblogiportaali on ehdolla vuoden verkkomediaksi Musiikki & Media -gaalassa

Kesä, syksy ja pari rosvoa

Edellisen kirjoituksen jälkeen elämä kääntyi pikakelaukselle. Vedin työhansikkaat käsiini ja aloin veistellä blogosfääriin uutta portaalia. Elokuun lopulla suunnitelmat kestivät jo päivänvalon: Rosvot avasi ovensa.

Ikuisuuden kestänyt syksy sai pohtimaan yhtä sekä toista ja bloggaamisenkin mielekkyys kävi koetuksella. Verkkopäiväkirjan ja oikean elämän välisen yhtälön tulisi olla enemmän kuin negatiivinen luku ja uusien muuttujien löytäminen on ollut viime aikoina varsin hankalaa.

Riittävä toisto koulii nähtävästi itselleen tapojensa orjan: kerran bloggaaja, aina bloggaaja. Ja mikäs tässä, kun toiset tuottavat näin mielipuolista sisältöä. Steven Meisel ja Vogue Italian taustatiimi, olette jumalasta seuraavia.

Fleur

Heräsin taannoin siihen, että etsin mustelmia kämmenistäni.

Päivä tai pari sen jälkeen selailin Tumblr-virtaa ja Nick Knightin kukkakimput alkoivat valua pitkin näyttöä. Françoise Hardy lauloi taustalla, että mää rakastan sua, tai jotain muuta kielellä, jota en ymmärrä.

Tuli sellainen sopivan surrealistinen olo.

Ja viikon vaihtuessa toiseen voin vain todeta, että oli melko rankat seitsemän päivää. Tästä eteenpäin ajattelin ottaa taas vähän rennommin: ota sinäkin.

Nick-Knight-FLORA-1-

Nick-Knight-FLORA-9-

Kuvat täältä