Auringon alla

zakynthos1_0.jpg

Maisema vaihtui vuorokauden sisällä Göteborgista Vantaalle, Helsingistä Keravalle ja lopulta Kreikan länsirannikolle. Tukikohta löytyykin seuraavan viikon ajan Zakynthoksen saarelta, jonne saavuin viettämään rehtiä ja rehellisen rentoa lomaa.

Itsepetos maistuu samalla hieman kitalaessa, sillä yliopiston tenttimateriaalit seurasivat perässä myös Välimerelle asti. Altaan reuna saa luvan olla motivoivampi miljöö lukupuuhiin tai muussa tapauksessa käy bloggaajalle köpelösti lokakuun koittaessa.

Julkaisen pari aiemmin valmisteltua postausta myös täältä Joonianmeren kuohuista käsin, mutta olisitteko tahtoneet nähdä tunnelmia myös täältä Zakynthokselta? Sekin onnistuu, mikäli se kuulostaa hyvältä idealta.

//

Long story short: all of a sudden, I am in Greece where I’ll be spending one week taking it easy. 

Photo: Tomi Mustikka

Life Update

file_2.6.2017_9.56.12

Viikon tauko vaihtui kahden kuukauden sapatiksi. Niks, naks ja aivot kääntyivät toiselle taajuudelle, jolla ei sosiaalisen median häiriösignaaleja tunneta.

Kesä ja kiireet ottivat totta vie tiukan kuristusotteen edellisen postauksen jälkeen, mutta rikospaikalle osui myös muita muuttujia. Elämässä tapahtui sellaisia asioita, joiden sulattelu ja järjestely vie oman aikansa ja vaikka sormet olisivat syyhyneet näppäimistölle blogin pariin, oli ajatuksille pakko antaa oma tilansa.

Muutos ja sen aiheuttamat lounaistuulet ovat ajankohtaisia myös blogissa, omalla ajallaan. Sitä ennen pakkaan vielä kerran muuttolaatikot, julkaisen arkistoissa odottavat valokuvat ja tekstitän ajatukset, jotka odottavat jossain mielen syövereissä.

Mitä kaikkea siellä päässä on tapahtunut kahdessa kuukaudessa? Kerro kommenttilaatikossa, mitä sulle kuuluu!

//

If you’re reading this it’s definitely not too late. There’s quite a few of you following my stories on other social media platforms which made it more than necessary to write my blog in English as well. Here it is then, my first blog post in English! 

In case you’re not familiar with me or my blog, it might be a good moment for shaking hands and welcoming you to the website. My name is Tomi Mustikka and I have been terrorising the Finnish blogsphere for more or less nine years. I started blogging about music but this blog revolves around style, fashion and art as well.  

I love Scandinavian simplicity, Asian aesthetics and Mediterranean way of life. Alexandre Mattiussi, Rei Kawakubo and drag culture are my main inspirations right now. Most important, I am a dog lover by heart. 

If you’re still reading this blog post, please leave a comment and tell me something about yourself (like your favourite dog breed)! 

file_10.6.2017_18.58.12

Photos: Tomi Mustikka

Following is fundamental

tomimustikkafup_1.jpeg

Aika on vierähtänyt taas sai-raan nopeasti. Olen kirjoittanut blogia pitkän tauon jälkeen Lilyssä jo kuukauden verran, hurjaa!

Blogin ylösnousemus on tuonut mukanaan myös aivan uusia seuraajia. Mukavaa, että olette löytäneet perille! Meikäläisen sisällöntuotanto ei rajoitu vain blogin sivuille, vaan olen trendikkään aidosti läsnä myös muualla. Seuraavasta löydätte linkit niihin kanaviin, joita päivitän ahkerimmin:

Facebook

Facebookin seuraajat saavat tietää yleensä ensimmäisenä uuden postauksen julkaisusta. Sivu ei sisällä varsinaisia erikoistehoisteita tai ohjaajan versioita, mutta se on mielestäni kätevin tapa seurata uusien artikkeleiden ilmestymistä.

Twitter

Tapaan tuutata Twitteriin lentäviä lausahduksia ja irrallista ajatuksenjuoksua. Tviittailen vähän mistä sattuu – aiheella ei ole niin väliä, vaan sisällöllä. Livetviittailu erilaisten kulttuuririentojen osalta on erityisen lähellä sydäntäni.

Instagram

Kadotin otteen Instagramista joksikin ajaksi, mutta nyt olen taas palannut taltioimaan elämää myös kuvien muodossa. Enemmän tunnelmia, vähemmän selfieitä. Siinä ohjenuorani Instagramia varten.

Bloglovin’ ja Blogit.fi

Ikävöin vanhaa kunnon Blogilistaa tasaisin väliajoin. Se on ollut ainoa omasta mielestäni toimiva blogisyöte, jonka kehittämisen olisi soinut jatkuvan vielä tänä päivänä. Sama homma hoituu kuitenkin tätä nykyä Bloglovinissa ja Blogit.fi -sivustolla, mikäli tällaisia tykkäät käyttää.

Tumblr

Tumblr on se sosiaalisen median kanava, jossa sisäinen hipsterini pääsee valloilleen. Käytän palvelua nykyään melko harvoin, mutta silloin kun tumblaan, tumblaan täysillä. Se tarkoittaa kauniiden editorialien ja sentimentaalisten taidekuvien yliannostusta.

Tahdotko tietää lisää blogini taustoista? Se selviää tästä postauksesta.

Photo: Tomi Mustikka

Aikuisten tottelemattomuuskoulu

pink_flamingos (1).png

Lupaukset uudesta harrastuksesta, tipattomasta tammikuusta tai elämäntaparemontista jäivät tänäkin vuonna tekemättä. Uudenvuodenlupaukset kuuluvat omaan makuuni samaan sarjaan motivoivien mietelauseiden, self help -oppaiden ja inspiroivien puheiden kanssa: elämä saa harvoin uutta lähtölaukausta itsestäänselvyyksistä.

Sääntöön on toki poikkeus ja tällä kertaa universumin räävittömimmän roskakuskin sanelemana. John Waters on meikäläisen toteemieläin ja friikkien puolestapuhuja. Liikkuvan kuvan multitalentin tunnetuimmat ohjaukset lienevät Pink Flamingos, Hairspray ja Cry-Baby, mutta ohjaajaan on voinut törmätä myös monissa yhteyksissä, esimerkiksi julkisena puhujana.

John Watersin promootiopuhe Rhode Island School of Design -yliopistossa vuonna 2015 onkin se talkki, jota ylistän baaritiskillä ja jonka olen kuunnellut vähintään sata kertaa läpi. 12 minuutin pätkä sisältää sopivan retrospektiivin ohjaajan urasta, puolustuspuheen erilaisuuden puolesta ja sarjatulen taidetta ja sen tekemistä käsitteleviä sitaatteja, joiden myötä voi vahingossa pyörtää puheensa ja tehdä uudenvuodenlupauksen.

Seuraavassa niistä parhaimmat:

1) Ota oma tilasi

“Refuse to isolate yourself. Separatism is for losers. Gay is not enough anymore. It’s a good start, but I don’t want my memoirs to be in the gay section near true crime at the back of the bookstore next to the bathrooms. No! I want it up front with the best-sellers.”

2) Soluttaudu

“Remember: You must participate in the creative world you want to become part of. Keep up with what’s causing chaos in your own field.”

3) Luota itseesi, älä karmaan

“I’m also sorry to report there’s no such thing as karma. So many of my talented great friends are dead and so many of the fools I’ve met and loathed are still alive. It’s not fair, and it never will be.”

Mikä se uudenvuodenlupaus lopulta oli? Pitää tänä vuonna entistä kovempaa ääntä.

Paluu menneisyyteen ja tulevaisuuteen

img_3702 (1).jpg

Aika on suure, jonka ajatteleminen saa aivoni mutkalle. Olen yrittänyt ymmärtää ja saada asiasta otteen: kesyttää käsitteen talutushihnaan, josta voin vetää sitä perässäni ja käskyttää mieleni mukaan. Sanomattakin selvää, että työ on vielä kesken.

Sama suure on vaivannut viime viikkoina tavallista enemmän. Täytin kuukausi sitten 25 vuotta ja sisäinen kirjanpitäjäni on vaatinut tilinpäätöstä elämän ensimmäiselle kvartaalille. Takerrun arkielämässä nostalgian ja suunnittelun sijasta useimmiten tähän hetkeen, mutta menneet ajanjaksot ovat pyörineet viime aikoina mielessä janana, välähdyksinä ja tapahtumaketjuina.

Kuluneen ajanjakson reflektointi on ollut sikäli vaivatonta, että olen pitänyt ovea auki elämääni netissä jo yhdeksän vuoden ajan. Niihin vuosiin on mahtunut satoja tekstejä, moninaisia keskusteluita ja uusia tuttavuuksia. Bloggaaminen on aiheuttanut myös riittämättömyyden tunnetta, ahdistusta ja pitkiä taukoja. Ja vaikka olen viihtynyt enemmän taustalla, on vuosiin mahtunut myös rahaa, näkyvyyttä ja arvokkain ehdokkuus, jonka musiikkiblogiportaali voi ansaita. Tarina on sisältänyt naarmuisia levyjä, kaikua, verenhimoa ja rosvoja. Ja juoni saa nyt luvan jatkua.

Kirjoitin Lilyssä Blodtørst-nimistä blogia vuosien 2011 ja 2013 välisenä aikana. Ne vuodet ovat olleet ehdottomasti oman blogihistoriani luovinta ja tuotteliainta aikaa. Pakenin sivustolta aikanaan mammabloggaajien ja varttuneemman väen tulvaa: imettävät äidit, remontit ja reseptit eivät tuntuneet ympäristöltä, johon oma blogini olisi mahtunut mukaan.

Ja tässä minä ja blogini olemme, neljä vuotta myöhemmin. Elämässä on tapahtunut Lilystä poistumisen jälkeen yhtä ja toista. En ole ehtinyt kirjoittamaan vapaa-ajallani juuri lainkaan, vaikka sitä on ollut vuodesta toiseen ihan helkkarin ikävä. Nyt tuli viimein sopiva hetki ottaa vielä viimeinen otto tämän harrastuksen kanssa.

Tervetuloa lukemaan blogia, joka on sekoitus tyyliä, musiikkia ja populaarikulttuuria! ™ on sekoitus Saint Laurentia, Soullandia ja Kierrätyskeskuksen ilmaislaareja. Saatat törmätä täällä kirjoittajan lisäksi Patti Smithiin, Allen Ginsbergiin ja Alyssa Edwarsiin. Olet palstalla, jossa inspiroidutaan ja vaikututaan horisontaalisesti, vertikaalisesti ja kaikista ilmansuunnista.

Halleloo! I’m back, bitches!