Mitä taskuun?

En ole uskaltanut pukea päälleni bleiseriä elämäni aikana kuin kerran tai kaksi. Minua luullaan lähes poikkeuksetta ennemminkin 25-vuotiaaksi kuin 19-vuotiaaksi, joten edes kyseiseen vaatekappaleeseen koskeminen ei ole tullut kuluneina teinivuosina mieleenkään.

Aloitin kuitenkin siedätyshoidon pari päivää sitten kevään juhlia varten ja kävin ostamassa Zarasta harmaan collegekankaisen pikkutakin. Juuri sopivan virallinen ja samalla rento, että sitä kehtaa käyttää niin töissä kuin vapaalla.

Ja kannatti ostaa: takki keräsi vappuaaton aikana luultavasti enemmän kehuja kuin Vihreät äänestäjiä maakunnissa.

Kuukauden päästä lähestyviä kavereiden ylioppilasjuhlia varten ajattelin varustautua taskuliinan kera. Seuraavassa potentiaalisimmat ehdokkaat edellä mainitun vaatekappaleen kaveriksi.

Mikä näyttäisi mukavimmalta?

Turnbull & Asser

The Hill-Side

Turnbull & Asser

Kuvat 12, ja 3

Paska vappu

Perinteet ovat perseestä. Eteenkin silloin, kun vappuna sairastellaan joka vuosi vähän edellistä enemmän.

Meikällä on nyt pari tuntia aikaa kokeilla kaikkia mahdollisia poppakonsteja ja lääkekaapin antimia paranemisen toivossa. Mikäli olo kohenee tästä merkittävästi, soitan toivon seuraavaa biisiä päädyimme mihin tahansa.

Terveempää ja riehakkaampaa vappua kaikille!

Oman elämänsä merimies

Kävin eilen katsomassa Comeback Kidiä ja Kvelertakia Nosturissa. Molemmat bändit olivat yhtä päräyttäviä kuin osasin kuvitella, mutta keikasta lisää lähiaikoina Echoesin puolella.

Hardcore-keikat ovat pienimuotoisia tatuointinäyttelyitä.  Ihotaidetta löytyy lähes joka toiselta vastaantulijalta ja omaan makuuni suurin osa on vetänyt touhun liian radikaaliksi.

Eilisestä inspiroituneena päätin kuitenkin esitellä oman tatuointini Echoesista kaivettujen kuvien kera.

Lyhyesti ja ytimekkäästi:

Otin kuvan Legacy Tattoossa aika tarkalleen vuosi sitten. Kristian piirsi kuvan suoraan kuvailujeni perusteella ja leimaa kaiverrettiin pohkeeseen pari tuntia.

Lopputulokseen olen edelleen enemmän kuin tyytyväinen ja kehuja on sadellut niin tatuointien vihaajilta kuin rakastajiltakin. Olen menossa Kristianin tatuoitavaksi takuulla uudestaan ja suosittelen Legacya ehdottomasti ihan jokaiselle.

Ja mitä sitä valehtelemaan, sattui aivan saatanasti.

Elämäni naiset

Iisa kyseli jokin aika sitten Mad Menin lempihahmojen perään.

Ja pakkohan se on myöntää, että ikävöin Joania, Bettyä ja Sallyä päivä päivältä enemmän.

Odotellessa vuotta 2012, olen pohtinut, miltä näyttäisi Suomeen sijoitettu Mad Men.

Pitäisivätkö mainosmiehet palavereitaan Mannerheimintiellä vai Aleksanterinkadulla? Olisiko Sterling Cooper suomeksi Savolainen Korhonen? Joisiko Don Draperin suomalainen versio toimistossaan viskin sijasta Koskenkorvaa? Millä esikaupunkialueella Draperit asuisivat? Kävisikö Don työmatkalla Turussa, Suomen Kaliforniassa?

Ajatusleikki on loputon.