Mitä pelastaisit palavasta talosta?

Kaikki selvisivät eilisestä ehjin nahoin? Kukaan ei jäänyt auton alle, kaatunut portaissa tai unohtanut itseään töihin?

Hyvä, mutta jatketaan silti traagisilla aiheilla. The Burning House on valokuvaprojekti, jonka aihe puhuttelee varmasti jokaista “jäikö se kahvinkeitin taas päälle” -neurootikkoa ja miksei tavallistakin ihmistä.

Haastateltavilta kysytään, mitä he nappaisivat mukaansa palavasta talosta. Tekstiä tukevat tyyliin sopivat valokuvat. Seuraavassa mielenkiintoisimmat otokset:



Itselleni todennäköisin skenaario olisi, että en millään keksisi, mitä ottaa mukaan. Siellä sitten kärventyisin kaiken maailman keräilyroinan kanssa.

Photos: The Burning House

Pitkä kuuma kesä ja muutama muu muuttuja

Yksi elämäni kivoimmista illoista sai lähtösysäyksen yllä olevissa maisemissa. Päätettiin kaverin kanssa lähteä kuvaamaan Jätkäsaaren tyhjentynyttä satama-aluetta erään tulikuumana kesäpäivänä.

Merellinen miljöö ei tarjonnut oikeastaan muuta kuin pari kivaa kuvaa ja nestehukan, mutta metromatka Ruoholahdesta Kamppiin sai sitäkin suuremman roolin. Kamppiinhan ei voi luonnollisesti astua käymättä levykaupassa.

Ja levykaupassahan ei voi vierailla osallistumatta arvontoihin. Kaksi arpalippua sujahti huomaamattomasti lähes yhtä huonossa kuosissa olevaan laatikkoon kuin yllä olevan kuvan postilaatikko. Pääpalkintona oli lippu katsomaan jotain The Flaming Lipsiä, mutta sanotaanko nyt rehellisyyden nimissä näin, että samalla festarilla esiintynyt Mogwai olisi kiinnostanut rutkasti enemmän.

Seuraavana päivän lähdin pakomatkalle pari sataa kilometria kauemmas metsän keskelle keräilemään voimia tulevaan Ruisrockiin. Laiturilla rötköttäessäni kaveri soitti ja kertoi voittaneensa lipun kattomaan jotain emmätiiä The Flaming Lipsiä. Noh, sama arpaonni oli osunut omallekin kohdalleni.

Saman illan aikana piti päättää, ollako vai eikö olla Suvilahdessa seuraavana päivänä. Ja niinhän siinä sitten kävi, että aamun koittaessa ajettiin tuhatta ja sataa takaisin pääkaupunkiseudulle kauheissa festaritäpinöissä.

Se joku emmätiiä mikä, The Flaming Lips, osoittautuikin lopulta maailman parhaaksi livebändiksi. Sydän pakahtui sillä samalla sekunnilla, kun konfetit räjähtivät ilmaan, pallot pomppivat ihmisten käsien päällä ja teletapit hyppäsivät lavalle.

Jos olette miettineet, voiko popmusiikki muuttaa maailmaa: katsokaa alla olevat kuvat, kuunnelkaa niitä seuraava kappale ja toivokaa peukalot pystyssä The Flaming Lipsiä ensi kesän Flow’hun.

Kuvat: Tomi Mustikka

Vanishing Elephant

Kukapa ei tahtoisi itselleen vaatteita, joilla on jokin käyttötarkotus. Vaatteita, jotka erottuvat hyvällä tavalla valtavirrasta. Ja erityisesti vaatteita, jotka kestäisivät ehjänä vielä kotiin päästyäkin.

Onneksi maailman toisella puolella on tartuttu tavallisten tallaajien vaatimuksiin, sillä Vanishing Elephant on perustettu edellä mainitun pyhän kolmiyhteyden ympärille. Vaatemerkki perustettiin vuonna 2008 ja viime marraskuussa se voitti  jo Australian GQ:n Designer of the Year -palkinnon.

Merkin viimeisin mallisto on aika lailla täydellisyyksiä hipova. Hillittyjä värejä, omaperäisiä desert bootseja ja printtejä, joita voisin ehkä itsekin uskaltaa käyttää.

Harmi, että merkin vaatteita haluava joutuu turvautumaan ainakin toistaiseksi nettikauppojen surkeisiin antimiin. Olisin vain niin halunnut nämä kengät sovitettaviksi.

Kuvien malli on tatuoinut jalkansa aika lailla siihen malliin, jolta haluaisin omien jalkojeni näyttävän vielä joskus. Ja sama pätee kyllä käsiinkin.

Kuvat täältä.

Kenkiä kaupan

Hei, sinä kaksilahkeinen tai kaksilahkeisen kouluttaja siellä ruudun toisella puolella!

Minulla olisi myynnissä kahdet kengät edulliseen hintaan. Kumpikin nahkainen brogues-pari päätyi itselleni huolimattoman ja holtittoman nettishoppailun seurauksena. Tuloksena oli tyhjentynyt kukkaro ja kalossit, jotka eivät sovi omaan jalkaani yhtään.

Jos siis omistat jalan kokoa 42  ja olet vielä kevätkenkien tarpeessa, katsasta ihmeessä alla olevat kuvat. Ensimmäiset kengät ovat Asosin, toiset Base Londonin. Asosit ovat tuliterät, Base Londoneita olen käyttänyt kerran.

Asoseista pyytäisin ujosti kympin, jälkimmäisestä parista 15 euroa. Ne voisi noutaa Helsingin keskustasta. Postittelemaan en lähde. Muutoin menevät kirpputorille.Photos: Tomi Mustikka