Tavataan uudestaan ensi keväänä, Pantti ja Nieminen

ootd2011

Kuluneet päivät ovat edenneet sumuverhon peitossa. Tuli juhlittua, luovutettua pääsykokeissa ja pohdittua koko eilisen edestä tulevaisuuden suunnitelmia.

Paikatakseni poissaoloa blogimaailmasta, päätin julkaista ensimmäisen asukuvan. Kuva on otettu Kruununhaan Kuningattaren täydellisyyttä hipovalla tuuletusparvekkeella hetkenä, jolloin valkoinen kauluspaita oli vaihtunut denimiin ja taskuliina sopi paremmin hien pois pyyhkimiseen otsalta.

Vielä ei pokka riittänyt naamakertoimen vilauttamiseen, mutta sitä voitte käydä ihastelemassa täältä. Pitäisi varmaan hyödyntää Marja Putkiston naamajumppaohjeita, jotta kulmakarvojen väliin asettuneet stressirypyt silenisivät ja nenä ei näyttäisi siltä, että sierainten alla olisi hyppysellinen paskaa.

Loppuillan agendana olisi tänään noudetun huiman levykasan läpikahlaamista ja ensi syksyn työnäkymien visioimista.

Kuva: Tomi Mustikka

Jo Waterhouse: Art By Tattooists

Kuten jo aikaisemmin kerroin, tatuointikirjat ovat yksi suurimmista intohimon kohteistani. Akateemisen kirjakaupan ihotaidenurkkausta voisi kutsua miltei toiseksi kodikseni, josta haen aina silloin tällöin uutta täytettä kirjahyllyn rakoihin.

Viimeisin tatuointikirjaostos on Jo Waterhousen kokoama Art By Tattooists: Beyond Flash. Kyseinen opus kuitenkin eroaa hiukan muista alan teoksista. Se keskittyy nimittäin pelkkien flash-arkkien sijaan esittelemään tatuoijien tekemää taidetta valtavan hienojen kuvien kera.

Waterhousen lähestymistapa on mielestäni nerokas ja kaiken kaikkiaan virkistävä. Moni tatuointitaiteilija on nimittäin ihan oikea taiteilija, jonka kädenjälki on siirrettävissä iholta kankaalle tai paperille. Television tatuointiohjelmat eivät vain valitettavasti tahdo näyttää tätä puolta.

Ohessa muutama kuva opuksen sisällöstä. Kirjasta kiinnostuneille tiedoksi, että sitä löytyy nettikaupoista Amazonista lähtien, joten pistäkää tilausta menemään.

Photos: Tomi Mustikka

Maailman paras päivän asu

Tosin ei omasta takaa, vaan jonkun muun Atlantin toiselta puolelta. Kyseinen otos liittyy jonkin lehden tekemään kuvasarjaan, jossa kuvattiin ja haastateltiin New Yorkin tyylikkäimpiä henkilöitä. Valitettavasti en saa mitenkään päähäni, mikä lehti oli kyseessä tai kuka kuvan herrasmies on.

Oli miten oli, kyseinen mies on pukenut päällensä vaatekerran, jonka tahtoisin mieluusti löytää omasta kaapistani. Inspiroudun tästä kuvasta todennäköisesti vielä kuumimpina kesäpäivinäkin.

Ja mikäli olen silloin löytänyt juuri oikeat vaatteet, lupaan näyttää teillekin lopputuloksen kiinnittämättä huomiota otsaa pitkin valuviin hikipisaroihin.

Edit. Kuvassa siis Luigi Tadini Papermagista. Löydät loput tyylit täältä ja kiitos linkistä kuuluu puolestaan Parallelille!

TJ liikaa

Olen luonteeltani hötkyilijä. Osaan olla tiettyihin tilanteisiin tyytyväinen hetken aikaa, mutta lopulta kypsyn ja alan haaveilla ja kurotella kauemmas.

Nytkään ei pitäisi nurista turhasta. Elämäni tiukimman väännön ja puolivuotisen jälkeen sain maailman täydellisimmän siviilipalveluspaikan, jossa saan tehdä lähes kaikkea haluamaani ja opin lisäksi joka päivä uutta. Sain heti ensimmäisestä päivästä alkaen kannettavakseni vastuullisia tehtäviä, joiden nojalla voin tuntea olevani muutakin kuin yhteiskunnan orja.

Palvelusaikaa on kuitenkin vielä reilu kolmasosa jäljellä eli suurin piirtein 130 päivää. Ei pitäisi tuntua pahalta tai ahdistaa liiaksi, mutta haluaisin jo saada Suomen idioottimaisen puolustusjärjestelmän pakottamat painot pois nilkoistani. Tahtoisin keskittää voimani tuleviin opiskelukoitoksiin, asunnon etsimiseen ja normaaleihin asioihin.

Eteen tulee kuitenkin päiviä, jolloin käy käsky esimerkiksi valokuvata Kruununhaan kattojen yli. Silloin tulee mietittyä, että hetkinen, miksi helvetissä hötkyilen turhaan. Enköhän mä ehdi myöhemminkin hikoilla opintopisteiden ja vuokranmaksun eteen.

Ja koska en saa lisättyä aiheeseen liittyvää kuvaa, laitan alle maailman parhaan aamubiisin. Mayer Hawthorne kannattaa iskeä levysoittimeen, kun alakulo yrittää ottaa ylivallan tai maailma näyttää muutamaa sävyä liian harmaalta.