Kirjakauppojen kerma

Kuinka moni on haaveillut viettävänsä lomaa pelkästään kiertämällä kirjakauppoja?

Niin, ei varmaan kovin moni. Nähtyäni seuraavat kuvat, tulin ainakin itse toisiin aatoksiin:

Portugalin Portossa sijaitseva Lello Bookshop näyttää juuri siltä Unohdettujen kirjojen hautausmaalta, jonka olen mielessäni kuvitellut lukiessani Carlos Ruiz Zafónia.

Shakespeare and Co. sai vanhan Harry Potter fanin mielikuvituksen jylläämään. Eikö tämä Pariisissa sijaitseva hallitun kaaoksen pesä näytäkin ihan Olliverin taikasauvapuodilta.

Shakespeare and Co. sai vanhan Harry Potter fanin mielikuvituksen jylläämään. Eikö tämä Pariisissa sijaitseva hallitun kaaoksen pesä näytäkin ihan Olliverin taikasauvapuodilta?

Kuvat täältä

Ei huvita

Olin eilen nukkumassa, kun Suomi iski ensimmäisen kiekon Ruotsin häkkiin. Sitä ennen kävin raivolenkillä ja kuuntelin Håkan Hellströmiä ja Broder Danielia.

Kevätmasennukseksikin kutsuttu apatia on pitänyt otteessaan jo pari viikkoa. Ei huvita, ei innosta, eikä varsinkaan tee mieli osallistua tähän koko kansan yhteiseen ilonpitoon.

Mutta onneksi tässä tilanteessa voi iskeä levysoittimeen Cruel Townin ja rypeä Aftonbladetin sivuilla Ruotsin joukkueen itsesäälissä. Pidän omat voitonjuhlat parin viikon päästä, kun elämä näyttää piirua verran kirkkaammalta.

Mitä pelastaisit palavasta talosta?

Kaikki selvisivät eilisestä ehjin nahoin? Kukaan ei jäänyt auton alle, kaatunut portaissa tai unohtanut itseään töihin?

Hyvä, mutta jatketaan silti traagisilla aiheilla. The Burning House on valokuvaprojekti, jonka aihe puhuttelee varmasti jokaista “jäikö se kahvinkeitin taas päälle” -neurootikkoa ja miksei tavallistakin ihmistä.

Haastateltavilta kysytään, mitä he nappaisivat mukaansa palavasta talosta. Tekstiä tukevat tyyliin sopivat valokuvat. Seuraavassa mielenkiintoisimmat otokset:



Itselleni todennäköisin skenaario olisi, että en millään keksisi, mitä ottaa mukaan. Siellä sitten kärventyisin kaiken maailman keräilyroinan kanssa.

Photos: The Burning House

Pitkä kuuma kesä ja muutama muu muuttuja

Yksi elämäni kivoimmista illoista sai lähtösysäyksen yllä olevissa maisemissa. Päätettiin kaverin kanssa lähteä kuvaamaan Jätkäsaaren tyhjentynyttä satama-aluetta erään tulikuumana kesäpäivänä.

Merellinen miljöö ei tarjonnut oikeastaan muuta kuin pari kivaa kuvaa ja nestehukan, mutta metromatka Ruoholahdesta Kamppiin sai sitäkin suuremman roolin. Kamppiinhan ei voi luonnollisesti astua käymättä levykaupassa.

Ja levykaupassahan ei voi vierailla osallistumatta arvontoihin. Kaksi arpalippua sujahti huomaamattomasti lähes yhtä huonossa kuosissa olevaan laatikkoon kuin yllä olevan kuvan postilaatikko. Pääpalkintona oli lippu katsomaan jotain The Flaming Lipsiä, mutta sanotaanko nyt rehellisyyden nimissä näin, että samalla festarilla esiintynyt Mogwai olisi kiinnostanut rutkasti enemmän.

Seuraavana päivän lähdin pakomatkalle pari sataa kilometria kauemmas metsän keskelle keräilemään voimia tulevaan Ruisrockiin. Laiturilla rötköttäessäni kaveri soitti ja kertoi voittaneensa lipun kattomaan jotain emmätiiä The Flaming Lipsiä. Noh, sama arpaonni oli osunut omallekin kohdalleni.

Saman illan aikana piti päättää, ollako vai eikö olla Suvilahdessa seuraavana päivänä. Ja niinhän siinä sitten kävi, että aamun koittaessa ajettiin tuhatta ja sataa takaisin pääkaupunkiseudulle kauheissa festaritäpinöissä.

Se joku emmätiiä mikä, The Flaming Lips, osoittautuikin lopulta maailman parhaaksi livebändiksi. Sydän pakahtui sillä samalla sekunnilla, kun konfetit räjähtivät ilmaan, pallot pomppivat ihmisten käsien päällä ja teletapit hyppäsivät lavalle.

Jos olette miettineet, voiko popmusiikki muuttaa maailmaa: katsokaa alla olevat kuvat, kuunnelkaa niitä seuraava kappale ja toivokaa peukalot pystyssä The Flaming Lipsiä ensi kesän Flow’hun.

Kuvat: Tomi Mustikka