Sounds like 2018: The End of Summer

soundslike2018_endofsummer

Ihan kreisiä ajatella, että kalenterin sivu on käännetty jo syyskuun kohdalle. Sääennusteessa näkyy taas sadepilviä, iltahämärä on muuttunut pikimustaksi ja arjesta on tullut taas sitä ihan oikeaa arkea, joka pitäisi kai yrittää ottaa tosissaan edes jotenkin puolivitsillä.

Kuuluisalle soittolistaprojektillenikin on kertynyt neljä tuntia lisää musiikkia sitten edellisen aihetta käsitelleen postauksen. Kesähittejä ja muita tunnelmointeja, tosi hyviä sellaisia. Tässä vaiheessa lienee siis paikallaan lyödä viimeinen naula kesämuistot sisältävään arkkuun ja esitellä heinä- ja elokuun tärkeimmat kappaleet.

Löydät loppujen 235 kappaleen pariin tätä linkkiä klikkaamalla.

Aeris Roves – Feel Me

Kunpa muistaisin, mitä heinäkuussa tapahtui. Tallensin takaraivoon kaikki hyvät, pienet hetket, mutta suuret linjat jäivät hämärän peittoon. Sellaista se kai on hetken huumassa.

Sen verran kuitenkin muistan, että heinäkuun teemakappale oli ehdottomasti Aeris Rovesin Feel Me. Biisistä tuli pienoinen kesähitti sen jälkeen, kun Billie Eilish oli tapaillut biisin lyriikoita Instagramissa ja sanoituksiin minäkin rakastuin. Ihastumista ja siitä seuraavaa vyyhtiä voi tuskin tarinoida kappaleen muodossa yhtään sen paremmin kuin Aeris Roves tekee.

Deafheaven – You Without End

Elokuu jätti jälkeensä heinäkuuta vahvemmat muistipainaumat. Matkustin reilun viikon sisällä enemmän kuin laki sallii, palasin Göteborgiin, rakastuin Aarhusiin, ja päätin jälleen kerran, että ihmissuhteiden takia ei missään nimessä kannata matkustaa. Ei lähelle, ei kauas.

Kaikessa väsymyksen ja turhautumisen hellässä huomassa huomasin, että Deafheaven saapuu pian Osloon. Laitoin uuden levyn soimaan korvalappuihin ja lähdin vaeltamaan Grünerløkkan katuja.

Heti helpotti.

//

It feels surreal that summer is finally over. I can feel it in my bones though as the breezy fall weather gave me already the flu of the year, meaning that I’ve been mainly coughing my lungs out for the past week. That’s also the reason why I’m not translating this whole text in English, my brains isn’t yet functioning that well. 

In the meanwhile, I’d recommend subscribing to the playlist I’ve been updating throughout the year. It contains 235 songs, varying from Aeris Roves’ chilly vibes to Deafheaven’s aggressive tunes. 

You’ll find the by following this link

Photo: Tomi Mustikka

Draaman kaarella

Processed with VSCO with s3 preset

Päivän turha fakta: suurin osa informaatioteknologiaan liittyvistä muodonmuutoksista epäonnistuu dramaattisesti. Sama pätee ihmisiin, ihmiselämään ja niitä muovaaviin muutostarinoihin. Niin, minä uskon mittavien elämänmuutosprojektien sijaan siihen, että ihoa on parempi luoda uusiksi pieni pala kerrallaan: jättää jotain silloin tällöin jälkeensä ja painaa kaasupoljinta kevyesti pohjaan sopivassa käänteessä.

Ja niitä pieniä muutoksia voi dramatisoida mieleisekseen muutamilla lavasteilla. Oman elämäni draaman kaari vaati ympärilleen uuteen kotikaupunkiin sopivaa tuoksua ja sellaista vaatetta, joka käy yksi yhteen uuden auran kanssa. Sellaiset myös lopulta löytyivät, Byredolta ja Dries Van Notenilta.

Kirjoitin Byredon Bibliotheque-parfyymista jo viime vuonna ja niinhän siinä sitten kävi, että tuoksu kietoi nuottinsa meikäläisen ympärille brändin omalla tiskillä Göteborgin Nordiska Kompanietin hajuvesiosastolla. Bibliotheque on eittämättä yksi kaikkien aikojen ikonisimmista tuoksukynttilöistä, mutta maineestaan huolimatta tuoksu toimii vangitsevan hyvin myös iholla.

Dries Van Notenin tasaraitaneule löytyi puolestaan Soto Storen alennusmyynneistä. Nostin nettikauppaa selatessani kulmiani paidan oudohkolle mustan ja suklaanruskean väriyhdistelmälle, mutta rakastuin palavasti puettuani neuleen päälleni. Mikä lie paitaa vaivaa, mutta sitä pitäessä on jostain syystä ihan helvetin voimakas olo.

Se sopii tähän hetkeen vallan mainiosti, sillä uusia kulmia ei sovi ottaa haltuun ilman pientä maailmanvalloittajalta lainattua askelta.

//

I hate consumerism (like we all do) but I also believe that new beginnings have to be cherished by purchasing something new. I knew right away when I moved to Oslo that I need a signature scent for this period of my life, accompanied with clothing that matches with my new aura. 

I love Byredo perfumes and I’ve written about the brand multiple times on my blog. I guess writing about the Bibliotheque perfume last year was a sign, because the scent was already calling my name at Byredo’s stall at NK department store in Gothenburg. Bibilotheque is one of the most iconic scented candles ever, but the notes work so well on skin too.

Dries Van Noten’s striped shirt is the wardrobe staple I’ve been secretly longing for for ages. I was initially a bit hesitant about the colour combination of black and brown, but when I tried it on, I knew immediately that it is the best companion for my new Byredo scent.  

Photo: Tomi Mustikka / ✉️ tomi.mustikka@gmail.com

OOTD: Beaufort

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jacket: Barbour
Sweater: Beams+
Jeans: Acne Studios

Oli aika, jolloin Lontoosta kaikuvat käskyt sanelivat sen, mihin tulee matkustaa, millaista musiikkia kuuluu kuunnella ja millaisiin vaatteisiin pitää pukeutua. Vaikutus oli niin vahva, että kuuntelin The Libertinesin kaltaisia bändejä, vaikka en niistä kamalasti edes pitänyt, ja unelmoin lopun aikaa brittimuodin perikuvasta, Barbourin vahakangastakista.

Löysin pakkomielteeni lopulta Lontoosta, jostain Shoreditchissä sijainneesta vintage-liikkeestä, monen muun Barbourin rotsin välistä. Takki oli kuin minulle räätälöity ja coolisti sopivan nafti, jotta hihojen sisäresorit saivat oman osansa valokeilasta. Se näytti faijan vaatekaapista pöllityltä ja sopivan rähjäiseltä; riittävän punkilta ollakseen yläluokan univormu.

En puhu rotsista syyttä suotta menneessä aikamuodossa. Takki oli kuin olikin täydellinen, mutta siihen oli pinttynyt Lontoon kaatosateiden ja kirpputorin ummehtunut lemu. Tuuletin, vahasin, tuuletin vähän lisää, unohdin ullakolle moneksi vuodeksi ja roudasin Ruotsiin asti. Haju tarttui vielä monen vuoden jälkeenkin muihin takkeihin, joten jouduin lopulta roudaamaan rotsin muiden kirpputoritavaroiden joukossa kierrätysasemalle Göteborgin Kålltorpissa.

Yksi asukuva tuli kuitenkin otettua. Siinä näkyvät Barbourin takin lisäksi yhtä lailla ullakolle unohdetut Acnen farkut ja Beamsin iki-ihana villapaita, joka on kudottu viiman kestävällä langalla.

Tosin sekään ei yksinään vedä vertoja vahakangastakille.

//

London used to be the center of my universe back in the days when Klaxons was still cool and Pete Doherty still wrtoe songs for The Libertines and Babyshambles. I never dreamt of living in the city, but I loved the styles, I loved the music, I loved the culture. 

Those were the days when I got heavily obsessed with a legendary Barbour design, the olive green Beaufort wax jacket. I eventually found the British classic from a vintage store in Shoreditch and I was the luckiest guy in Helsinki. The fit was perfect and the jacket looked ragged enough, as a brand new product would’ve been way too pretentious for my appearance. 

Unfortunately, the jacket smelled horrible. I thought the stink, a mixture of vintage odour and sweat, would run off eventually but after six long years, it still smelled like shit. I tried every magic trick I possibly could imagine but in the end I just had to give up and recycle it last spring when I was still living in Sweden.

No matter what, I still think the iconic Barbour wax jacket is a wardrobe staple that looks good always, no matter what you’re pairing it with. Even with ancient Acne jeans and a super basic Beams+ sweater. 

Photos: Tomi Mustikka

Raskaan sarjan pakkomielle

diemme1

En ole omistanut talvikenkiä varmaan vuosikymmeneen. Tai noh, yhden talven kuljin UFFista ostetut lapikkaat jalassa, mutta pistin ne nopeasti takaisin kiertoon ja tosi hyvä niin, sillä näissä suonissa ei kulje pisaraakaan pohjoista verta.

Tulevan talven tahdon talsia kuitenkin talvikengissä ja tällä kertaa tiedän, millaisissa sellaisissa. Diemmen jalkineet ovat kuuluneet Calirootsin ja monen muun verkkokaupan vakiovalikoimaan jo aikojen alusta lähtien. Ihan syystä, sillä Italiassa käsin kyhättyjä buutseja on valmistettu jo 25 vuoden ajan sellaisella kädenjäljellä, joka kelpaa myös Chanelilla ja Maison Martin Margielalle.

Diemmen kenkiä löytyy vuosittain erilaisissa kausiväreissä ja nyt pitäisi vain keksiä se oikea sävy meikäläisen kinttuihin. Toivottavasti oma suosikki löytyy pian, esimerkiksi Oslossa sijaitsevasta YME Universesta.

//

I haven’t owned winter shoes ever since I graduated from high school and that’s almost a decade ago. I admit, the previous winters have been a bit harsh for my feet and I know I should’ve behaved like an adult a long time ago, but buying the perfect pair of winter boots is always such a hassle and I’ve usually given up already before the first snow. 

This year will be different and I’ve promised myself that I’ll get a pair of Diemme winter shoes to cover my feet from the intense winter weather. The Italian footwear brand has been designing shoes for 25 years and each pair is hand made in Onè de Fonte, Veneto, in Italy. I’m not sure yet which model and which colour way I’ll choose, but I think I’ll go and do some research at least at YME Universe in Oslo as soon as possible the winter collections hit the stores. 

Photo: Tomi Mustikka

Kaunista kosmetiikkaa, Susanne Kaufmann

susannekaufmann

Keskeyttäkää viisi- ja kymmenvaiheiset ihonhoitorutiinit ja siirtäkää hoitonesteet hetkeksi sivummalle! Internetin ihmemaailmasta löytyi sen sortin itävaltalaista luonnonkosmetiikkaa, että korealaisilla kasvovesillä voi pyyhkiä tästä eteenpäin peilikaapin pölyjä.

Tosin jos nyt ihan totta puhutaan, perustuu tämä hehkutus tällä erää täysin ulkoisiin tekijöihin. Nettishoppailu Norjaan on nimittäin tullimaksujen takia niin tyyristä puuhaa, että olen joutunut ihailemaan Susanne Kaufmannin upeita tuotteita tähän saakka ihan vain virtuaalisesti. Ja ihailtavaa niissä riittää!

Itävallan Bergenzerwaldista kotoisin oleva Kaufmann suunnitteli omaa nimeään kantavat tuotteet alunperin myytäväksi ainoastaan perheomisteisen hotellin kylpyläosastolla. Sana lähti kuitenkin kiirimään ympäri maailman ja tuotesarjasta tuli lopulta pienen piirin maailmanlaajuinen ilmiö.

Eikä mikään ihme, sillä tuotesarjaa on veistelty harvinaisen omaperäisellä ja tarkkanäköisellä otteella. Valikoimasta löytyy vähän yhtä sun toista tavanomaisista kosteusvoiteista aurinkotuotteisiin ja teepaketteihin, mutta tahtoisin testata hetimiten pipettipulloihin pakattuja, seeruminkaltaisia tivisteitä sekä tehoaineita sisältäviä ampulleja. Ja ihan erityisesti haluaisin kylpyhuoneeseeni Kaufmanin jokaikisen öljykylvyn, joita löytyy kaksin kappalein yllä olevasta kuvasta.

Ah ja uh, en ole ihan oikeasti nähnyt vähään aikaan mitään näin kaunista päällä maan. Löydät Susanne Kauffmanin tuotteet tältä sivulta.

//

Forget about Korean cosmetics, Austrian skincare is the new deal. I bumped into Susanne Kaufmann’s products at WANTAPOTHECARY a few days back and been obsessed ever since. Honestly, when was the last time you’ve seen as pretty beauty products as these?

Susanne Kaufmann launched her range of products already back in 2003. The products were intended to be used and sold solely in the spa area of a family-owned hotel, located in the Austrian Alps. Hotel guests were satisfied with Susanne Kaufmann products and all of a sudden the brand became a global success. 

I haven’t yet tried the products myself, but just inspecting them through the brand website gives me the vibes. I would really, really love to try out the skin concentrates and fill my bathroom with the divine oil baths.

*booking the next flights to Austria*

For more information about Susanne Kaufmann products, click here

Photos: Susanne Kaufmann

✉️ tomi.mustikka@gmail.com