Incognito

AMI ALEXANDRE MATUISSI FW18 PARIS MEN FASHION WEEK 17/01/2018

Melkoinen viikko! On nimittäin vasta tiistai ja meikäläisellä on jo viisauksia jaettavana. On nimittäin niin, että yhdenkään maallikon ei tulisi aloittaa uutta viikkoa itseään täynnä olevien bisnesmatkustajien ja aivan ulapalla olevien lomamatkaajien kanssa samalla kello seitsemän aamulennolla.

Siinä lähtee nimittäin helposti järki.

Joten meikäläinen aikoo pukeutua seuraavalla paskamaisella aamulennolla vähintään yhtä virtaviivaisesti kuin AMIn syysnäytöksessä konsanaan, ja sukeltaa yhtenä liituraitan metrotunneleihin tai Frognerin Inkogintogatelle.

Juuh, sellainenkin katu täältä Oslosta löytyy.

//

Taking the earliest flight at 7 am isn’t necessarily the best way to start the week. Next time I’m flying that early, I’ll definitely be wearing something close to the look seen at AMI’s fw 18 runway show in order to make the experience a bit smoother. 

Photo: AMI

Puuuh, PHIPPS

phipps_1

Kuu kääntyi lokakuuksi ja käsi alkoi hapuilla kohti villakangasta ja punaviinilasia. Maastoutuminen, sulautuminen, selviytyminen; siinä kai tämän hetken ja tulevien kuukausien avainsanat.

Samoista teemoista on lähtöisin myös yhdysvaltalainen muotibrändi PHIPPS. Sangen erikoisista Instagram-tarinoistaan tunnetun brändin suunnittelijat luovat muotia vastuullisuuden ja kestävän kehityksen näkökulmasta. Ja tekevät sen sata kertaa paremmin kuin yksikään lukuisista suomalaisista, ekologisiin arvoihin perustavasta muotibrändistä.

Pelkkien t-paitojen valmistamisesta on tultu pitkä matka nykyhetkeen, jolloin PHIPPSillä on tarjota kokonainen, upeista materiaaleista pääosin Portugalissa valmistettu mallisto. Maanläheiset värit ja yliampuva maskuliinisuus eivät ole usein meikäläisen mieleen, mutta tämän brändin PHIPPSin mallisto onnistui yhdistämään molemmat paremmin kuin hyvin.

Ja totta on, että PHIPPSin vaatteissa näkyy vahvasti merkin pääsuunnittelijan Spencer Phippsin aikaisempien työnantajien kädenjälki. Väriskaala käy yksiin Dries Van Notenin vaatteiden kanssa ja merkin muotokielessä on läsnä Marc Jacobsin hyödyntämä queer-kulttuurin leikkisyys ja joskus räikeä miehisyydellä pelailu.

Tässä on toki taas merkki, joka on toistaiseksi hintojensa puolesta täysin saavuttamattomissani. Inspiroidun silti päättäväisesti ja ajattelin seuraavaksi metsästää paksun, ribbineulotun villapaidan ja lähteä samoamaan Holmenkollenille.

//

October is here and it’s officially the season when red wine, earthy tones and warm materials become tempting again. 

That is also the reason why it’s finally a perfect timing to talk about PHIPPS International. In 2017, Spencer Phipps started a brand that is based on the values of sustainability and environmental responsibility. As I’ve seen it, at least in Finland, pursuing sustainable values often leads to lack of vision when it comes to design, but this is definitely not the case this time. 

PHIPP’s new winter collection is a definite masterpiece. I love the combination of earthy colours with the very masculine shapes and silhouettes. As small dash of lime green and canary yellow work perfectly next to the different shades of brown. Spencer Phipps has previously worked for Marc Jacobs and Dries Van Noten and those influences can be definitely seen from his work.  

You can find rest of the collection by following this link. Just a slight warning, the clothes are impossible to resist!

phipps_2

Photos: PHIPPS International

tomi.mustikka@gmail.com

Miu Miu, anarkian oppitunti

miumiu_hungertv

En ole löytänyt YouTubesta vähään aikaan mitään katsomisen arvoista, joten olen suunnannut syötteen sjiaan vanhojen suosikkieni pariin. Ihan siis tiedoksi vain, että muotilehtien tubekanavat ovat täydellisiä helpotuksia niihin hetkiin, kun aivot kaipaavat sopivan annoksen jotain kaunista ja samaan aikaan hämmentävää.

Sitä hyvää löytyi tälläkin kertaa Hunger-lehden YouTube-kanavalta, jonne oli ladattu vuonna 2014 taltioitu video Zanna van Vorstenboschista tapailemassa Sex Pistolsin Anarchy in the UK  -kappaleen sanoituksia Miu Miun vaatteet yllään. Siinäpä vasta kummallinen, mutta vangitseva yhdistelmä.

Sellaisin sävelin siis viikonlopun rientoja kohden!

(Miu Miu on ollut viime aikoina otsikoissa myös muista, erittäin hyvistä, syistä.)

//

I can’t be the only one in the world complaining about the fact that YouTubers haven’t really been serving anything new for many years. The same ideas, challenges and vlogs have been revolving around the platform for several years and it seems as the scene got bigger, the actual content got safe and boring. 

Fashion magasines have been luckily uploading innovative content continuously. This video, created by the editors of HUNGER, is the weirdest combination of Zanna van Vorstenbosch singing to Sex Pistols’ Anarchy in the UK and Miu Miu fashion editorial. Quirky, but cool.

Photo: Screen capture of the video/Hunger

Turo x Ikla

turo_ikla1

Turosta on kuullut tänä vuonna alituiseen kotimaisesta lehdistöstä. Uutisia on puskenut oikealta ja vasemmalta, milloin viime kevään Pitti Uomon suomalaisesta kokoonpanosta, milloin Teemu Muurimäen pääsuunnittelijarekryyn liittyen.

Pitti Uomoon tehty retki oli erityisen mielenkiintoinen, sillä brändi lähti Firenzeen henkeäsalpaavan kauniin erityismalliston kanssa. Lontoon Central Saint Martinsista valmistuneen, yhtä lailla suomalaisen, Ikla Wrightin kanssa tehty kokoelma on sen sortin luksusta, jota Suomesta on harvoin tullut ja jota on tuskin koskaan myyty Helsingin Kaivokadulla.

Norjalaiseen, hyvin persaukiseen opiskelijaelämääni ei juuri pukuja tai kamelin ensikarvasta valmistettuja takkeja mahdu, mutta onneksi näistä voi silti haaveilla. Sitä olen myös tehnyt ja jopa siinä määrin, että tämän syksyn inhokeistani, ruutu- ja tartarkuoseista, on tullut yhtäkkiä siedettäviä, harmahtavan puvun ja Savile Cliffordin kankaasta tehdyn kimonomaisen takin ansiosta.

Haaveiden päätähti on kuitenkin ollut beige takki, joka on tällä haavaa kaunein koskaan näkemäni päällysvaate. Rotsi näyttää siltä, että se tarraa sovittaessa niin tiukasti päälle, että sen otteesta ei pääse ihan hevillä irti. Ja siinä on sitten kerta kaikkiaan sovituksella hintaa.

Lopuksi vielä erityismaininta Turolle ja Iklalle ihanasta stailauksesta: etutukka ja kainaloihin asti kurotut housut ovat oikein käsiteltyinä maailman tyylikkäimpiä asioita!

Kjempebra! 

//

Have you heard about the Finnish menswear label Turo? Founded already in 1930’s, the brand has been suiting Finnish men for decades, getting even more international reputation in recent years. 

In January, Turo travelled to Pitti Uomo, in order to participate in the Guest Nation Project with other Finnish brands. In Florence, Turo presented a brand new collaboration with Ikla Wright: a collection consisting of a few luxurious items. 

Collaboration with Ikla offered a fresh perspective on Turo’s classic silhouettes. It’s a bold assortment of statement pieces that would look perfect even with more contemporary street wear. I’ve been daydreaming about the gorgeous, kimono like overcoat and the very up-to-date, patterned suit. Unfortunately the price range is definitely out of my reach but a girl can have dreams, right?

Turo_8825pieni_768x

Photos: Turo

✉️ tomi.mustikka@gmail.com

OOTD: Biskopsgården

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Cardigan: Soulland | Shirt: L’Homme Rouge | Jeans: Levi’s
|
Shoes: Common Projects 

Mistäköhän sitä kirjottaisi?

Siitä, että makasin syyskuun ensimmäiset viikot neljän seinän sisällä yskien keuhkoni atomeiksi?

Tai siitä, kun ylitin korkean paikan kammoni reilusti yli kymmenen metrin korkeuteen rakennetun taideinstallaation rakennusvaiheessa?

Tai kuitenkin ehkä siitä hetkestä, kun poseerasin Göteborgin Biskopsgårdenissa sijainneen päiväkodin pihalla toukokuisena tiistai-iltana. Oli kuuluisan helleaallon ensimmäinen vaihe: se, jonka pelättiin jäävän kesän ainoaksi. Iholla kuulsi Santorinilla hankittu rusketus ja ilmassa oli sitä kuuluisaa hetkessä elämisen tunnetta #carpediem, joka on läsnä ainoastaan silloin, kun tietää pian lähtevänsä ja tulevansa pitkään aikaan takaisin.

Jaettiin sinä iltana yksi pieni tölkki Heinekenia kolmeen pekkaan, törmättiin länsiruotsalaiseen tyyliin pariin peuraan ja hiivittiin illan hämärtäessä kotiin suomalaisista iltapäivälehdistäkin tuttuja autonpolttokujia pitkin.

Muistikortilla oli ihan oikeasti parempiakin valokuvia kuin postaukseen liitetty otos, mutta tärähtänyt kuva tuntui oikealta vaihtoehdolta tähän hetkeen. Se taltioi hyvin viimeiset Ruotsissa vietetyt viikot, kun takki oli haettu narikasta ja laukut olivat melkein jo pakattu.

Asussa ei ole taaskaan mitään uutta; Soullandin neuletakki näyttää edelleen veistokselliselta, L’ Homme Roguen kauluspaita on merkin aikaisempaa (huomattavasti halvempaa) tuotantoa ja ihanan rapeaa puuvillakangasta. Sen verran voisin kuitenkin mainita, että Common Projectsin tennarit olivat paskin ostos ever: kengät tuntuvat jalassa ihan hirveiltä ja kaiken lisäksi nahka lähti keriytymään irti nyöritysten alta jo toisen käyttökerran jälkeen.

Mensweardudet ja hypebeastit, voisiko joku kertoa mulle, mistä helvetistä näihin stifloihin liittyvä hype on peräisin?

//

So much to write about, but I’ll start by telling a story behind these photos. My iCloud is full of old outfit photos I’ve never released and these pics, for example, date back to May when I was still living in Sweden and the miraculous heat wave had just started to take over Scandinavia. 

Life was pretty spontaneous back then and that evening we had a night walk in Biskopsgården, the neighbourhood very well known by it’s bad reputation (at least in the Finnish press lol). 

That night we drank one Heineken, thanks to Swedish alcohol regulations, saw a deer and run away from children who where having a barbeque with their families way too late on a Tuesday night. The outfit photos were taken in front of the building which, I think, was a kindergarten and being honest, this photo wasn’t necessarily the best one but it portrays that evening so well. 

You’ve seen me wearing the clothes I’m repping in this pic many times, but I still love the materials and the shades of green used in the Soulland cardigan and L’ Homme Rouge shirt. I could argue though that the Achilles sneakers by Common Projects don’t really live up to their reputation: I think these are the worst sneakers I’ve owned in a looooooong time. 

Photos: Tomi Mustikka

✉️ tomi.mustikka@gmail.com