Soittolistalla: Shabazz Palaces

shabazz_palaces.jpg

Pääkoppa on kumissut viime päivät tyhjyyttään. Palasin Kreikan auringon alta viime viikon keskiviikkona, viivyin Helsingissä muutaman päivän ja lensin Landvetterin lentokentälle sunnuntaina, tuliaisina reteä syysflunssa ja pari muistoa Välimeren lämmöstä.

Lokakuun ensimmäinen viikko onkin vierähtänyt tenttisalia lukuunottamatta peiton alla nuhalääkkeiden parissa. Mieli on ollut maassa ja viimeiset rusketuksen rippeet ovat pyyhkiytyneet pois kasvoilta nenäliinojen mukana.

Psykedelia ei ota loppuakseen myöskään ensi viikolla. Sitä tarjoilee tosin nuhakuumeen sijasta Seattlen Shabazz Palaces. Duo on sekoittanut aivokemioitani jo vuodesta 2012 lähtien, jolloin hiphopkaravaani pysähtyi ensimmäistä kertaa järjestetylle Kuudes Aisti -festarille. En muista paljoa kyseisestä keikasta, mutta Kutosella taisi olla vielä tavallista hikisempi meininki.

Kosteaa tunnelmaa ja rintalastassa tärisevää biittiä on luvassa huomenna Göteborgin Pustervikissa ja keskiviikkona myös Helsingissä.

//

What a week. One of the few souvenirs that I got from Greece was a flu which is still going strong. It’s been a lame week because of that, but I can already see a streak of light at the end of the tunnel. 

One of my favourite hip hop acts, Shabazz Palaces, is performing tomorrow in Gothenburg. I saw them last time in 2012 when they performed at the Kuudes Aisti festival in Helsinki. I don’t remember much from that gig, but it was definitely the sweatiest show I’ve ever attended. 

Waiting for an intense show for tomorrow as well!  

Photo: Shabazz Palaces

Now Playing: Tourist

tourist.jpg

Ja heinäkuun viimeisenä perjantaina julistan: olen löytänyt uuden suosikkiartistin. Salamarakkaus ei iske tätä nykyä kuin harvoin ja valikoidusti, mutta tarpeen tullen taannun ala-asteikäisen tasolle ja liimailen laulajien julisteita kaapinoveen sekä sängynpäätyyn.

Tourist on tosin tähdittänyt soittolistojani jo usemman tovin. Olen kuunnellut viime vuonna julkaistun debyyttialbumin puhkikuluneeksi ja etsinyt korvaavia raitoja erilaisista sinkkujulkaisuista ja Boiler Room -seteistä. Sam Smithin Stay With Me -kappaleesta Grammy-palkittu laulaja tietää tasan tarkkaan, mitä nappeja mikseristä tulee painaa, jotta meikäläinen on sulaa vahaa.

We Stayed Up All Night kuuluu siihen raskaaseen sarjaan, joka päätyy soittolistalleni hetimiten. Tourist on vääntänyt uudella singlellä entistä popimman ja melodisemman vaihteen päälle, mutta Ardynin laulusuorituksilla kuorrutettu biisi ei jää silti muita huonommaksi. Kappale kertoo tarinaa niistä kesäöistä, kun Hesassa on jo aivan liian kylmä, mutta pussikaljan kutsu kaikuu korvissa liian kovaan.

Tourist soittaa pari keikkaa syksyn aikana ja toinen levy tulee toivottavasti ulos pian.

//

The older I get, the more difficult I’m to please musicwise. There’s only a few newcomers in the business that I’ve really fallen in love with during the past few years, but the ones I like, I like a lot. 

I’ve listened to Tourist more or less on a weekly basis after the release of his debut album last year. He knows how to pull the right strings, either with his own material or co-writing insignificant songs like Sam Smith’s Stay With Me.

We Stayed Up All Night is a single that I am more than willing to add to my playlists. With Ardyn on the vocals, Tourist is more melodic and pop than ever but I’m not upset about it, not at all. For me, the new song represents one of the last nights of summer when Helsinki is already a cold bitch but staying outside until sunrise is the only option.

Tourist has already announced a few gigs for the fall and I’m keeping my fingers crossed that a new album is on it’s way as well. 

Photo: Tourist

Soittolistalla: Toro y Moi

toro-y-moi

Tässä on tullut lähes koko kevät pohdittua, mitä tuleva vuodenaika tuo tullessaan. Mietteet eivät ole vielä konkretisoituneet paperille tai suoristuneet ranskalaisiksi viivoiksi ja jos ihan totta puhutaan, tahtoisin ensi kesänä vain olla.

Sen minkä ehdin. Notkua ja nautiskella kuin viimeistä päivää.

Kuulaat kesäyöt kimmeltävät Toro y Moin uudessa kappaleessa. Omaha ei varsinaisesti enteile uutta albumia, vaan se on yksi osa “Our First 100 Days” -kokoelmalevyä. Sata päivää viittavat luonnollisesti Yhdysvaltojen valtiaaseen, joka on toimillaan uhannut useita, erilaisia aiheita puolustavia järjestöjä ja niiden toimintaa.

Uusi kappale kuulostaa poliittisesta agendastaan huolimatta aina yhtä ihanalta Toro y Moilta. Se on sellainen kappale, jonka tahtiin voi lorvia sängyssä pari tuntia liian myöhään kesätuulen puhaltaessa sisään avoimesta ikkunasta ja harhailla pienessa nousuhumalassa kohti auringonlaskua nahkatakki harteilla ja villapaita lanteille kiedottuna.

Who said its forever?
You’ve got to set your mind free.
I don’t have time for this weather.
I let it pour over me.

Toivottavasti kesä tuo tullessaan myös Toro y Moin Suomeen.

Kesän mukana saapuu ainakin Helsingin juhlaviikot ja Sundara Karma. Kuuntele kesän koukuttavin biisi täältä.

Photo: Toro y Moi

Soittolistalla: Sundara Karma

sundarakarma_helsinginjuhlaviikot.jpg

Helsingin keikkarintama otti eilisen räntäsateen keskellä askeleen kohti kesää ja festareita. Juhlaviikot julkaisivat viimein tulevan ohjelmistonsa ja kutsu Huvila-teltan lavalle oli päätynyt muun muassa Pohjoismaiden supersankareiden Múmin ja Teiturin postilaatikkoon.

Kemujen kiinnostavin nimi on kuitenkin brittiläinen Sundara Karma. Yksi indie rockin tämän hetken inspiroivimmista nimistä on muokannut sielukkaalla otteellaan musiikkityyliä uuteen uskoon single kerrallaan. Niistä kappaleista sai alkunsa Youth Is Only Ever Fun in Retrospect -debyyttialbumi, joka ilmestyi tänä vuonna.

Sundara Karmaan kannattaa kuitenkin tutustua ulkopuolisen tuottajaparin korvin. Roosevelt väänsi upean Flame-kappaleen sellaiseen formaattiin, että viime kesän soundtrackia ei tarvinnut kahdesti miettiä. Mikä ettei kappale toimisi myös tulevana suvena, joten suosittelen klikkaamaan play-painiketta sukkelaan ja suuntaamaan syyskuussa Tokoinrantaan.

Helsingin juhlaviikot: Sundara Karma, Death Hawks. 1.9.2017 klo 19.00.

Jonathan Johanssonin kesässä on vähän eri sävyt. Kuuntele ruotsalaisen popparin biisi täältä.  

Photo: Helsingin juhlaviikot

Soittolistalla: DVSN

dvsn.jpg

Sain eilen ilon ja etuoikeuden nauttia klassisesta flunssatripistä. Päiväunien aikana näkemäni unet oli käsikirjoitettu jossain kaukana tulevaisuudessa, toisessa galaksissa ja hiki valui herätessä noroina otsalta ohimoille ja poskille.

Parin tunnin avaruusmatkan jälkeen tuli sellainen olo, että räkätaudin turruttamat aivot tarvitsevat nyt viime vuoden parasta biisiä. Se kertoo hallusinaatioista.

Draken suojatteihin kuuluva DVSN julkaisi viime vuonna sellaisen debyyttialbumin, että heikompaa hirvitti ja vähän liian monella meni levy täysin ohi tutkan. SEPT 5TH jatkoi OVO Sound -levy-yhtiön huonoa tuuria myyntilistoilla ja oli Majid Jordanin debyyttalbumin tavoin täysi floppi. Harmi juttu, sillä kanadalainen duo venytti modernin rnb’n soundia hitusen pitemmälle valtavirran lonkeroista.

Kuuntelin Spotifyn mukaan viime vuonna eniten DVSN:in Hallucinations-kappaletta. Se on kouriintuntuva tarina kaipuusta, joka konkretisoituu hallusinaatioina ja deja-vuina. Hallucinations on niitä kappaleita, joiden pinnassa ei ole särön säröä. Tulevaisuuden aliarvostettuja klassikoita.

Ärränbeetä väänteli uuteen uskoon myös ihana Gallant, tulevaisuuden toivoksikin kutsuttu. Pääset kuuntelemaan Gallantia täällä.  

Photo: DVSN