Sounds like 2018: February

414dbc7d-e302-4f4f-80c7-d90114929547 (1)

Helmikuu hurahti ohi valonnopeudella. Neljään viikkoon mahtui kaikenlaista: liian pitkiä koulupäiviä, sydänsuruja ja periruotsalaista draamaa. Kaikesta tuli lopulta selvittyä ja maaliskuu näyttää huomattavasti tasapainoisemmalta.

Mennyt kuukausi kuulosti onneksi paljon paremmalta kuin miltä se tuntui. Tammikuussa aloittamani soittolistaprojekti on pysynyt hyvässä vauhdissa ja listalta löytyy tällä hetkellä kuunneltavaa jo reilun viiden tunnin edestä. Sounds of 2018 on siis soittolista ja postaussarja, jossa taltioin vuoden aikana löytämiäni suosikkibiisejä. Ensimmäiset rohkeat ovat päätyneetkin jo seuraamaan listaa, ihanaa!

Helmikuun parhaat palat löytyvät alta. Nostin tällä kertaa parrasvaloihin sekalaisen setin listapoppia ja vaihtoehtoisempaa psykedeliaa. Koko soittolistan löydät seuraavan linkin takaa:

Soittolistalle

Toro y Moi: You and I

Toro y Moi on yksi harvoista laulunkirjoittajista, jotka onnistuvat valitsemaan oikeat sanat, oli kyseessä mikä tahansa aihe. Artistin viime vuonna julkaistulta Boo Boo -albumilta lohkaistu You and I on täysverinen erobiisi, jossa viitataan tyypillisen itkukuvaston sijasta luontoäitiin ja satelliitteihin. Osui ja upposi, jokaisella tasolla.

Zak Abel – Unstable

Popin valtavirrassa tapahtui tänä vuonna muutakin kuin Taylor Swiftin ja Katy Perryn kaltaisten ikonien riitoja: pinnan alla kupli esimerkiksi Zak Abelin kaltaisia lupauksia. Abelin paletissa ei ole varsinaisesti mitään uutta tai omaperäistä, mutta käheässä äänessä ja vahvoissa melodioissa on riittävästi tarttumapintaa. Povaan kuvankauniille poplupaukselle pitää uraa!

A.A.L – Know You

Nicolas Jaarin luovuudelle ei näy loppua. Chilen ihmelapselta on pukannut viime vuosina projektia projektin perään ja uusin performanssi tuli ulos puolisalaa pari viikkoa sitten. Against All Logic on paluu Jaarin juurille, sinne jonnekin Mi Mujerin ja Space Is Only Noisen välimaastoon. Know You’n kohdalla meikäläisellä hiipi jo pari kyyneltä silmäkulmaan.

//

Do you still remember the playlist project I kicked off in January? My goal is to use a Spotify playlist as a diary filled with my favourite songs of 2018. The playlist consists already of five hours of music and the first lucky ones have already subscribed to get the updates in the first hands. February’s picks include Toro y Moi, Zak Abel and Nicolas Jaar’s new project, Against All Logic. 

You can subscribe to the playlist by following this link: 

Playlist

Photo: Tomi Mustikka

Sounds like 2018: January

9e1ba188-4c85-44fa-a15d-6f56222d7299 (1).jpg

Sain ensimmäisen kannettavan levysoittimeni ala-asteella ja sen jälkeen ei ole kulunut varmasti päivääkään, kun kuulokkeet eivät olisi käyneet korvilla. Viime syksynä tapahtui kuitenkin jotain kummallista ja kuulokkeet unohtuivat takin taskuun pitkäksi toviksi.

Hälytysmerkkien olisi toki pitänyt soida jo siinä vaiheessa, kun pyöritin Spotifyssä kuukausitolkulla vain ja ainoastaan vanhoja suosikkejani. Uusi musiikki tuntui tylsältä: se ei päätynyt luokseni, enkä jaksanut itsekään nähdä vaivaa asian eteen. Lopulta kyllästyin musiikkin ihan perin pohjin ja vähän vahingossa. Sellaisen tilanteen tahtoisin tänä vuonna välttää.

Siksi aloitin pitkän tauon jälkeen koko kalenterivuoden mittaisen soittolistaprojektin. Lisäilen kuukausien mittaan Spotifyn soittolistalle sillä hetkellä hyvältä tuntuvia kappaleita ja nostan niistä parhaat kuukausittain myös blogiin. Joulukuun lopulla voin tarkastella, miltä vuosi 2018 kuulosti. Lista on myös päiväkirjan korvike, sillä en tiedä teistä, mutta itse rinnastan tietyt kappaleet herkästi tiettyihin hetkiin, paikkoihin ja jopa hajuihin.

Soittolistalta löytyy tammikuun jäljiltä kuunneltavaa noin kahden tunnin ajan. Seuraavassa parhaat palat ja tätä linkkiä seuraamalla pääset luukuttamaan koko soittolistaa.

Bicep – Glue

Voi kunpa olisin saanut olla mukana! Bicepin Flow’n keikalla siis, mutta valitettavasti karavaanini sijaitsi tällöin jossain aivan muualla. Tuottajakaksikko onneksi julkaisi pian festareiden jälkeen debyyttialbuminsa, joka on puhdasta kultaa. Hypnoottinen Glue on kappaleista kaikkein kaunein.

Floating Points – Ratio

Elektronisen psykedelian mestari, Floating Points, on myös Flow-festivaalin männävuosien vieraita. Ration junnaava biitti on pumpannut virtaa loputtomalta tuntutuvaan tammikuuhun ja myönnettäköön, että lääkitsen tällä myös ikävää saksalaista Moderatia kohtaan. Soittolistalta löytyy muutaman minuutin versio kappaleesta, mutta ohessa on kokopitkä versio, mikäli psykedelialle on kovempi tarve.

Big Thief – Paul

Heleä kitarasointi ja hento ääni ovat sen sortin yhdistelmä, johon aivokapasiteettini ei ole viime vuosina juurikaan riittänyt. Laulaja-lauluntekijät ja muut boheemit taiteilijasielut ovat saaneet pysyä suosiolla kaukana soittolistoiltani. Big Thief on tässä yhtälössä massiivinen poikkeus ja Paul erityisesti sanoitustena puolesta varsinainen mestariteos. “I’ll be your real tough cookie with the whiskey breath. I’ll be a killer and a thriller and the cause of our death“. Halleloo!

//

I’ve got no idea what happened last year, but I lost interest in music. New songs sounded terribly lame and eventually, I got stuck listening to my old favourites for months in a row. Suddenly, I realised that I hadn’t listened to music at all in many, many days.

To avoid this kind of situation, I kicked off a project for this year. I created a Spotify playlist where I’m going to upload songs throughout the year. No specific genres or artists, the only requirement is that the songs must sound good at the time they’re being uploaded to the playlist. I hope that this project will maintain my interest in music, but it will also serve as a retrospective for the year 2018. 

I will be talking about the playlist monthly and I will present the best picks here on the blog as well. My favourite tracks from January were composed by Bicep, Floating Points and Big Thief. You can find more hits by following this link

Soittolista // Playlist

Photo: Tomi Mustikka

Soittolistalla: Shabazz Palaces

shabazz_palaces.jpg

Pääkoppa on kumissut viime päivät tyhjyyttään. Palasin Kreikan auringon alta viime viikon keskiviikkona, viivyin Helsingissä muutaman päivän ja lensin Landvetterin lentokentälle sunnuntaina, tuliaisina reteä syysflunssa ja pari muistoa Välimeren lämmöstä.

Lokakuun ensimmäinen viikko onkin vierähtänyt tenttisalia lukuunottamatta peiton alla nuhalääkkeiden parissa. Mieli on ollut maassa ja viimeiset rusketuksen rippeet ovat pyyhkiytyneet pois kasvoilta nenäliinojen mukana.

Psykedelia ei ota loppuakseen myöskään ensi viikolla. Sitä tarjoilee tosin nuhakuumeen sijasta Seattlen Shabazz Palaces. Duo on sekoittanut aivokemioitani jo vuodesta 2012 lähtien, jolloin hiphopkaravaani pysähtyi ensimmäistä kertaa järjestetylle Kuudes Aisti -festarille. En muista paljoa kyseisestä keikasta, mutta Kutosella taisi olla vielä tavallista hikisempi meininki.

Kosteaa tunnelmaa ja rintalastassa tärisevää biittiä on luvassa huomenna Göteborgin Pustervikissa ja keskiviikkona myös Helsingissä.

//

What a week. One of the few souvenirs that I got from Greece was a flu which is still going strong. It’s been a lame week because of that, but I can already see a streak of light at the end of the tunnel. 

One of my favourite hip hop acts, Shabazz Palaces, is performing tomorrow in Gothenburg. I saw them last time in 2012 when they performed at the Kuudes Aisti festival in Helsinki. I don’t remember much from that gig, but it was definitely the sweatiest show I’ve ever attended. 

Waiting for an intense show for tomorrow as well!  

Photo: Shabazz Palaces

Now Playing: Tourist

tourist.jpg

Ja heinäkuun viimeisenä perjantaina julistan: olen löytänyt uuden suosikkiartistin. Salamarakkaus ei iske tätä nykyä kuin harvoin ja valikoidusti, mutta tarpeen tullen taannun ala-asteikäisen tasolle ja liimailen laulajien julisteita kaapinoveen sekä sängynpäätyyn.

Tourist on tosin tähdittänyt soittolistojani jo usemman tovin. Olen kuunnellut viime vuonna julkaistun debyyttialbumin puhkikuluneeksi ja etsinyt korvaavia raitoja erilaisista sinkkujulkaisuista ja Boiler Room -seteistä. Sam Smithin Stay With Me -kappaleesta Grammy-palkittu laulaja tietää tasan tarkkaan, mitä nappeja mikseristä tulee painaa, jotta meikäläinen on sulaa vahaa.

We Stayed Up All Night kuuluu siihen raskaaseen sarjaan, joka päätyy soittolistalleni hetimiten. Tourist on vääntänyt uudella singlellä entistä popimman ja melodisemman vaihteen päälle, mutta Ardynin laulusuorituksilla kuorrutettu biisi ei jää silti muita huonommaksi. Kappale kertoo tarinaa niistä kesäöistä, kun Hesassa on jo aivan liian kylmä, mutta pussikaljan kutsu kaikuu korvissa liian kovaan.

Tourist soittaa pari keikkaa syksyn aikana ja toinen levy tulee toivottavasti ulos pian.

//

The older I get, the more difficult I’m to please musicwise. There’s only a few newcomers in the business that I’ve really fallen in love with during the past few years, but the ones I like, I like a lot. 

I’ve listened to Tourist more or less on a weekly basis after the release of his debut album last year. He knows how to pull the right strings, either with his own material or co-writing insignificant songs like Sam Smith’s Stay With Me.

We Stayed Up All Night is a single that I am more than willing to add to my playlists. With Ardyn on the vocals, Tourist is more melodic and pop than ever but I’m not upset about it, not at all. For me, the new song represents one of the last nights of summer when Helsinki is already a cold bitch but staying outside until sunrise is the only option.

Tourist has already announced a few gigs for the fall and I’m keeping my fingers crossed that a new album is on it’s way as well. 

Photo: Tourist

Soittolistalla: Toro y Moi

toro-y-moi

Tässä on tullut lähes koko kevät pohdittua, mitä tuleva vuodenaika tuo tullessaan. Mietteet eivät ole vielä konkretisoituneet paperille tai suoristuneet ranskalaisiksi viivoiksi ja jos ihan totta puhutaan, tahtoisin ensi kesänä vain olla.

Sen minkä ehdin. Notkua ja nautiskella kuin viimeistä päivää.

Kuulaat kesäyöt kimmeltävät Toro y Moin uudessa kappaleessa. Omaha ei varsinaisesti enteile uutta albumia, vaan se on yksi osa “Our First 100 Days” -kokoelmalevyä. Sata päivää viittavat luonnollisesti Yhdysvaltojen valtiaaseen, joka on toimillaan uhannut useita, erilaisia aiheita puolustavia järjestöjä ja niiden toimintaa.

Uusi kappale kuulostaa poliittisesta agendastaan huolimatta aina yhtä ihanalta Toro y Moilta. Se on sellainen kappale, jonka tahtiin voi lorvia sängyssä pari tuntia liian myöhään kesätuulen puhaltaessa sisään avoimesta ikkunasta ja harhailla pienessa nousuhumalassa kohti auringonlaskua nahkatakki harteilla ja villapaita lanteille kiedottuna.

Who said its forever?
You’ve got to set your mind free.
I don’t have time for this weather.
I let it pour over me.

Toivottavasti kesä tuo tullessaan myös Toro y Moin Suomeen.

Kesän mukana saapuu ainakin Helsingin juhlaviikot ja Sundara Karma. Kuuntele kesän koukuttavin biisi täältä.

Photo: Toro y Moi