Lokakuu

lokakuu

Ei ole sattumaa, että lokakuusta ei ole kirjoitettu yhtään hyvää kappaletta. Syyskuu on uuden alku, marraskuu pimeydessä suunnistettava loppukiri ja joulukuu paljeteilla koristeltu palkintojenjakotilaisuus, mutta lokakuu on täynnä sitä itseään: arkea.

Myös elämä Göteborgissa on ajautunut arkisiin uomiinsa. Ajantajusta ei ole enää tietoakaan ja kaksi kuukautta tuntuvat välillä päiviltä, joskus vuosilta.

Olen oppinut suunnistamaan lähikauppojen hyllyrivien välissä. Osaan kulkea julkisilla silmät kiinni ja luokkakaverit tuntuvat jo vanhoilta tutuilta. Pripps Blå maistuu vieläkin paskalta, mutta Pressbyrånista höyryävä kanelipullan tuoksu lämmittää mieltä joka aamu.

Kaikesta on tullut kamalan arkista.

Mahanpohjassa kipristelevä jännitys on vaihtunut syviin huokauksiin ja venyviin valituksiin. Karavaani on purettu, kuherruskuukausi on päättynyt ja kulman takana odottaa yllätysten sijaan tuttuja paikkoja ja kasvoja.

Onneksi lokakuulla on hopeinen reunuksensa. Olen käynyt erinomaisilla keikoilla, löytänyt uusia ravintoloita ja ostanut kukkia Blomrumista. Loppukuu paranee entisestään, sillä suuntaan ensi viikolla Kööpenhaminaan ja sen jälkeen Helsinkiin.

Sen jälkeen on aika selvittää, millaisen kodin uusista kulmista ja ihmisistä saa itselleen rakennettua.

//

I have been living in Gothenburg exactly for two months. I’m not sure if it feels like two days or two years but nevertheless, time has gone by so fast.

October has been a bit dull so far and that’s why I’ll be going to Copenhagen and Helsinki in the following weeks.

Photo: Tomi Mustikka

Auringon alla

zakynthos1_0.jpg

Maisema vaihtui vuorokauden sisällä Göteborgista Vantaalle, Helsingistä Keravalle ja lopulta Kreikan länsirannikolle. Tukikohta löytyykin seuraavan viikon ajan Zakynthoksen saarelta, jonne saavuin viettämään rehtiä ja rehellisen rentoa lomaa.

Itsepetos maistuu samalla hieman kitalaessa, sillä yliopiston tenttimateriaalit seurasivat perässä myös Välimerelle asti. Altaan reuna saa luvan olla motivoivampi miljöö lukupuuhiin tai muussa tapauksessa käy bloggaajalle köpelösti lokakuun koittaessa.

Julkaisen pari aiemmin valmisteltua postausta myös täältä Joonianmeren kuohuista käsin, mutta olisitteko tahtoneet nähdä tunnelmia myös täältä Zakynthokselta? Sekin onnistuu, mikäli se kuulostaa hyvältä idealta.

//

Long story short: all of a sudden, I am in Greece where I’ll be spending one week taking it easy. 

Photo: Tomi Mustikka

Känn ingen sorg för mig Helsingfors

gbg_1_of_1

Rakastuin lukioikäisenä korviani myöten ruotsalaisen popmusiikkiin. Samastuin Kentin maalaamiin melankolisiin sävyihin, tykästyin teknoon Familjenin opastamana ja pakenin todellisuutta Detektivbyrånin pölyiseen folktoimistoon.

Kulutin vapaa-aikani etsimällä uusia ruotsalaisia suosikkiartisteja ja yritin pysyä hereillä ruotsin kielen tunneilla, jotta ymmärtäisin paremmin, mistä kappaleissa lauletaan.

Turvauduin ruotsalaiseen musiikkiin myös elämäni synkimpinä hetkinä, joiden merkittävimpänä valonkantajana toimi Håkan Hellström. Ruotsin kultapoika julkaisi För sent för Edelweiss -levynsä juuri ennen Kauppatorilla järjestettyä From Sweden With Love -konserttia, jota olen muistellut jälkeenpäin yhtenä elämäni tärkeimmistä tapahtumista. Vettä tuli taivaalta vaakatasossa ja mukulakivillä lainehti, mutta olin sateesta ja tuulesta huolimatta onnellinen siitä, että lavalla esiintyi henkilö, jonka tarinoihin pystyin jollain kummallisella tavalla samaistumaan.

Sain myöhemmin selville, että suurimmalla osalla uusista suosikkiartisteistani on yhteinen nimittäjä: Göteborg. Broder Daniel, Håkan Hellström, The Knife, Jens Lekman ja Timo Räisänen – kaikilla näillä artisteilla oli juurensa Ruotsin länsirannikolla. Siellä sulassa sovussa, pauhasivat Henrik Berggrenin angstiset itsemurhalaulut ja The Embassyn sekä The Tough Alliancen baleaariset popit. Ja siellä myös minä olin ajatuksissani ollut, kaikki ne lukion käytävillä vietetyt vuodet.

Pari viikkoa sitten seisoin Göteborgin Landvetterin lentokentän taksitolpalla, koko omaisuus kahteen matkalaukkuun pakattuna. Aurinko poltti nahkatakin selkämystä viskoessani veskoja hiki otsalla taksin takakonttiin ja funtsin tuskastuneena, mihin helvettiin sitä oli ihminen taas ryhtymässä.

Myrkyllinen mielenmaisema ei onneksi ottanut ajatuksia haltuunsa kuin ohikiitävän hetken ajaksi, sillä arki alkoi Ruotsin länsirannikolla varsin nopeasti. Ja sillä helvetillä tarkoitin elämää Ruotsissa, sillä Göteborg on nyt virallisesti kotikaupunkini seuraavan kahden vuoden ajan.

Blogissa kesän aikana vilisseet muutospuheet ovat näin ollen perua tästä nimenomaisesta siirtymästä, joka kätki sisäänsä liian monta muuttolaatikkoa, asunnonhakuilmoitusta ja ehkä myös pari kyyneltä. Horisontissa siintää nyt onneksi kaiken sekoilun jälkeen vain maisterintutkinto, jota tulin tänne Suomenlahden toiselle puolelle suorittamaan.

Istuin muuttoa seuraavana päivänä yhdessä Göteborgin hienoimmista elokuvateattereista, Drakenissa, kuuntelemassa monen sadan muun kansainvälisen opiskelijan kanssa tarinoita ruotsalaisesta yhteiskunnasta ja pohjoismaisesta yhteiselosta. Tilaisuuden jälkeen salin vallannut puheensorina pauhasi kilpaa kaiuttimista kuuluvien säkeiden kanssa.

Sain erotettua metelin läpi Håkan Hellströmin äänen ja harvinaisen tutun säkeen: Känn ingen sorg för mig, Göteborg.

Tunsin olevani vihdoin siellä, mihin olin matkannut ensimmäisen kerran mielikuvituksen turvin jo kymmenen vuotta sitten. Kotona, tuhat kilometriä Helsingistä lounaaseen.

Onko siellä muita vadelmavenepakolaisia? Onko jotain, mitä tahtoisit tietää ulkomaille muutosta, ulkomailla opiskelusta tai ruotsalaisesta yhteiskunnasta? Vastaan mielelläni, jahka tiedän ja ymmärrän itsekin enemmän. 

//

Hi guys! It’s been already a couple of weeks since I wrote the last blog post. A lot has happened during that time and for the next two years, I’ll be living in Gothenburg instead of Helsinki. The text above explains my journey to Sweden but to be honest, it’s way too long and emotional to be translated in English.

Are you living out of your home country? Do you have any questions about moving to or studying in Sweden? 

Life Update

file_2.6.2017_9.56.12

Viikon tauko vaihtui kahden kuukauden sapatiksi. Niks, naks ja aivot kääntyivät toiselle taajuudelle, jolla ei sosiaalisen median häiriösignaaleja tunneta.

Kesä ja kiireet ottivat totta vie tiukan kuristusotteen edellisen postauksen jälkeen, mutta rikospaikalle osui myös muita muuttujia. Elämässä tapahtui sellaisia asioita, joiden sulattelu ja järjestely vie oman aikansa ja vaikka sormet olisivat syyhyneet näppäimistölle blogin pariin, oli ajatuksille pakko antaa oma tilansa.

Muutos ja sen aiheuttamat lounaistuulet ovat ajankohtaisia myös blogissa, omalla ajallaan. Sitä ennen pakkaan vielä kerran muuttolaatikot, julkaisen arkistoissa odottavat valokuvat ja tekstitän ajatukset, jotka odottavat jossain mielen syövereissä.

Mitä kaikkea siellä päässä on tapahtunut kahdessa kuukaudessa? Kerro kommenttilaatikossa, mitä sulle kuuluu!

//

If you’re reading this it’s definitely not too late. There’s quite a few of you following my stories on other social media platforms which made it more than necessary to write my blog in English as well. Here it is then, my first blog post in English! 

In case you’re not familiar with me or my blog, it might be a good moment for shaking hands and welcoming you to the website. My name is Tomi Mustikka and I have been terrorising the Finnish blogsphere for more or less nine years. I started blogging about music but this blog revolves around style, fashion and art as well.  

I love Scandinavian simplicity, Asian aesthetics and Mediterranean way of life. Alexandre Mattiussi, Rei Kawakubo and drag culture are my main inspirations right now. Most important, I am a dog lover by heart. 

If you’re still reading this blog post, please leave a comment and tell me something about yourself (like your favourite dog breed)! 

file_10.6.2017_18.58.12

Photos: Tomi Mustikka

Ylikierroksilla

bid_2017_tomimustikka.jpg

Knit: COS
Jacket: Levis
Trousers: Acne Studios
Shoes: Adidas by Raf Simons

Ihmisiä, ajatuksia ja tilanteita tulee sekä menee, mutta kiire pysyy matkassa mukana tasaisin väliajoin vierailevana vakiorivinä. Arki on käynyt taas hieman ylikierroksilla, mutta ainainen hoppu ei maistu enää samaan tapaan kuin nuorempana.

Ihmisille, ajatuksille ja tilanteille on parempi antaa aikaa ja tilaa.

Viime viikonloppuna oli onneksi mukavaa menoa! Hyvä ystäväni, Slow Is Beautiful -blogin Martinanappasi käsikynkkään lauantaina Suvilahden Kattilahallissa järjestettyyn Blogger’s Inspiration Day -tapahtumaan. Inspiraatiopäivän anti ei varsinaisesti kutitellut miespuolisen bloggaajan tuntohermoja, mutta oli mukavaa olla sadan vuoden tauon jälkeen taas kanssabloggaajien ympäröimänä.

Kuvausseinällä otettuun valokuvaan tiivistyi tämä hetki niin hyvin, että teki ihan vähän mieli nauraa. Edellinen ilta venähti salakavalasti vähän liian pitkäksi ja päädyin lopulta edustamaan eilispäivän vaatteissa. Kädet tärisivät Järvenpään Kukkatalon askartelupisteellä sellaista sambaa, että ne oli parasta laittaa salamavalon edessä taskuihin turvaan.

Tosielämän Kummeli-sketsit eivät onneksi kuulu jokaviikkoiseen ohjelmistoon ja yhtä lailla onneksi kiirekin helpottaa taas pian. Kiitos Martina kivasta päivästä!

Photo: Henri Ilanen