Miksi käytän luonnonkosmetiikkaa?

miksi_kaytan_luonnonkosmetiikkaa_1 (1)

Kirjoitin tovi sitten postaussarjan kuivan ihon työkalupakista. Postauksia yhdisti halkeilevan nahkan lisäksi yksi asia: luonnonkosmetiikka, josta puhutaan edelleen hyvin vähän miehisestä näkökulmasta. Lupasin pitää asista jatkossa enemmän ääntä omalta osaltani ja seuraavassa kerron kolme syytä, miksi luovuin synteettisen kosmetiikan käytöstä kuusi vuotta sitten:

1. Iho ja sen kunto

Luonnonkosmetiikan yrityksillä on lähes aina samanlainen syntytarina. Brändin perustaja on tahtonut löytää avun tiettyyn iho-ongelmaan ja päätynyt etsimään ratkaisua luonnollisten ainesosien joukosta. Näin on käynyt myös monelle luonnonkosmetiikan käyttäjälle.

Kärsin synteettisen kosmetiikan käyttäjänä kaikenlaisista finneistä ja paukamista. Akne ei ikinä vaivannut, mutta sileämpi iho kuulosti siitä huolimatta hyvältä ajatukselta. Tilasin lopulta netistä Madarán ihonhoitotuotteita ja jäin sille tielle. Olen jo hyväksynyt sen tosiasian, että satunnaiset epäpuhtaudet ja laajentuneet ihohuokoset ovat osa minua, mutta luonnonkosmetiikka on onnistunut pitämään tilanteen poikkeuksellisen tasaisena.

2. Luonto ja sen hyvinvointi

Luonnonkosmetiikka tekee hyvää meikäläiselle, mutta samat vaikutukset ulottuvat myös luontoon. Tuotteissa käytetyt raaka-aineet ovat useimmiten luomua, eikä eläinperäisiä ainesosia oteta sekoitukseen mukaan, mikäli siitä on haittaa eläimille. Luonnonkosmetiikka testataan ihmisillä, joten viattomat osapuolet eivät joudu myöskään kärsimään kehomme hyvinvoinnista. Hyviä puolia löytyy toki pitkä liuta ja ne on listattu hienosti tähän artikkeliin.

3. Isojen yritysten boikotointi

Kosmetiikkaan uppoaa vuoden aikana yllättävän suuri summa rahaa. Synteettisten kosmetiikkabrändien omistajapolut ovat usein pitempiä rihmastoja, joiden toimintaa tuen mieluusti mahdollisimman vähän. Konsernien ja konglomeraattien aikakaudella onkin kiva kuluttaa luonnonkosmetiikkaa valmistavia firmoja, joiden omistajina ovat usein pienet ja vähän suuremmat, paikalliset yritykset. Rahat päätyvät todennäköisemmin oikealle taholle, eivätkä valu vahingossa monikansallisten yritysten pussiin.

Pääset tonkimaan kuivan ihon työkalupakkia tämän tunnisteen alta.

Photo: Tomi Mustikka

Kuivan ihon työkalupakki: Kädet kondikseen

kuivaiho3.JPG

Nyt olisi aika paljastaa kuivan ihon työkalupakin viimeinen kerros. Juttusarjan ensimmäisessä osassa hoidettiin huulia, toisessa osassa keskityttiin laajempiin ihoalueisiin ja viimeisenä kostutuksen kohteena ovat kädet.

Kosteuttavien tuotteiden rinnalla työkalupakin suurin yhdistävin tekijä on se, että kaikki esittelemäni tuotteet ovat luonnonkosmetiikkaa. Olen hylkinyt synteettistä kosmetiikkaa vuodesta 2011 lähtien, eikä paluuta vanhoihin tapoihin enää ole. Luonnonkosmetiikasta puhutaan hyvin vähän miesten näkökulmasta, mutta lupaan pitää asiasta ääntä omasta puolestani myös jatkossa.

1) Estelle & Thild: Sweet Vanilla Blossom Hand Lotion

Käytän käsirasvaa vain ja ainoastaan ennen nukkumaanmenoa ja silloinkin usein puuvillaisten käsineiden kanssa. Voiteen tuoksun, kosteuttavuuden ja tekstuurin sekä tuntuman tulee olla kohdallaan. Kulutan usein paksumpia jankkeja, sillä kevyet koostumukset eivät oikein toimi yhden rasvauksen politiikan kanssa.

Sain Estelle & Thildin Sweet Vanilla Blossom -käsivoiteen lahjaksi ja tuote on toiminut kaikista ennakkoluuloista huolimatta mainiosti omassa käytössäni. Voide kuuluu kevyiden tuotteiden joukkoon, mutta se kosteuttaa kädet sopivasti myös yön aikana. Pumppupullo on kätevä ja pakkauskoko erittäin sopiva henkilölle, joka ei tahtoisi hamstrata uusia tuotteita joka toinen viikko.

Käsivoiteen heikoin puoli on sen ällönmakea tuoksu. Tuotetta saa onneksi kolmessa muussakin tuoksussa, joten Ruotsin kauneimmalla luonnonkosmetiikan brändillä on kaikki mahdollisuudet pysyä yöpöydälläni pitempäänkin.

2) Weleda: Nail Care Pen

Kynään pakattua kynsiöljyä suositellaan käytettäväksi, kun kynsinauhat on siistitty siihen erikseen tarkoitetulla tuotteella. Käytän tuotteita kuitenkin väärin päin ja pehmeytän kynsinauhat aluksi sheavoidetta, mehiläisvahaa ja muista Weledan tuotteista tuttua granaattiomenan öljyä sisältävällä kynällä. Tuotteen käyttö on siistiä sekä imagollisesti että teknisesti: kynän käyttö on sopivan kikkailua ja sen päässä olevalla siveltimellä levitettävä öljy ei sotke.

3) Weleda: Cuticle Softener Pen

Weledan kynsinauhakaksikon toinen tuote on hifistelijän unelma: kynän toimintalogiikka sopii varmasti myös käsistään huolehtiville miehille. Hieman edellistä tuotetta paksumpi puikko sisältää tylppiä teriä, joilla kynsinauhat painellaan siistiin kuntoon. Teriin on sekoitettu aiemman tuotteen kohdalla mainittuja ainesosia, joten kynsinauhat eivät jää tämänkään tuotteen jälkeen rutikuiviksi.

En käytä Weledan kynsikomboa läheskään joka ilta, mutta rutiinin suorittaminen on luonut arvostuksen ja ylpeyden siistejä kynsiä kohtaan. En ole pureskellut kynsiä tai repinyt kynsinauohoja vereslihalle läheskään samalla tahdilla kuin aiemmin. Siistit sormet ja komeat kynnet ovat meikäläisen grooming tip 2017.

Tutustu työkalupakin aiempiin osiin täällä ja täällä

Photo: Tomi Mustikka

Kuivan ihon työkalupakki: Kroppa sileäksi

kuvaiho2

Julkaisin viime viikolla kuivan ihon juttusarjan ensimmäisen osan. Ehditkö kenties jo testata jotain työkalupakin tuotetta halkeilevien huulien hoitoon? Hyvin ehtii toki myöhemminkin, sillä talvikeli on pysynyt yhtä sekopäisenä ja epätasapainoisena kuin ennenkin. Tutkitaan siten työkalupakkia lisää ja edetään kehon temppelissä alaspäin.

1) Mádara: Cocoa & Plum Creamy Oil

Tämän talven hankalin iho-ongelma on ollut epäilemättä kuivat ja kipeät sääret. Ihan absurdi ongelma, jonka hoito on ajanut hulluuden partaalle. Naispuolisille lukijoille tilanteessa ei olisi varmasti mitään kummallista, mutta karvaisten jalkojen rasvaaminen on yhtä helvettiä. Tuotteen pitää olla just sopiva, jotta purkit eivät lennä pitkin seiniä.

Ostin Mádaran vauvarasvan myös taannoisella Prahan reissulla. Kermainen öljy kuulosti sopivalta kombolta, jotta se imeytyisi vaivatta jalkakarvojen läpi. Intuitio osui oikeaan, sillä voide on toiminut tähän tarkoitukseen erittäin hyvin. Tuote tuoksuu jostain syystä ihan märälle koiralle, mutta ihan sama, sillä koirat ovat yksi parhaita asioita maailmassa.

2) Weleda: Skin Food

Weleda on yksi luonnonkosmetiikan peruskivistä ja brändin suunnittelijoilla on ihanan apteekkarimainen lähestymistapa ihonhoitoon. Tuotevalikoimasta löytyy useita klassikoita, joiden ehdoton kuningas on Skin Food -hoitovoide. Keto-orvokin, kamomillan ja kehäkukan kasviuutteita sisältävä rasva tuoksuu tymäkälle ja vahvasta tuoksusta huolimatta tuote soveltuu käytettäväksi koko iholle.

Tuote on nimetty harvinaisen osuvasti, sillä iho tuntuu suorastaan ahmivan voidetta sisuksiinsa. Käytän Skin Foodia paikallisesti esimerkiksi kyynär- ja olkapäihin ja tuote imeytyy ihoon hetkessä. Rasvatut alueet jäävät hieman tahmeiksi, mutta tuote tekee tehtävänsä ja pysyy peilikaapissa vuodesta toiseen.

Photo: Tomi Mustikka

Kuivan ihon työkalupakki: Huulet kuosiin

kuvaiho1_0

Vallitsevan säätilan tai muiden luonnonilmiöiden kommentointi internetissä on helkkarin tylsää, tiedetään. Tässä talvessa ei ole ollut kuitenkaan edeltäjiensä tavoin mitään järkeä ja ihoni on asiasta täysin samaa mieltä.

Jatkuva veivaaminen plussasta miinukseen on ajanut nahkani siihen pisteeseen, että sen hoitaminen on käynyt jo osa-aikatyöstä. Asiasta tekee kinkkisemmän se, että ongelma on tällä kertaa epäpuhtauksien sijasta kosteudessa ja sen puutteessa: en ole juuri koskaan kärsinyt tällaisista vaivoista, joten en osaa myöskään hoitaa niitä.

Epävakaat talvet ovat viime vuosien perusteella tulleet jäädäkseen, joten oma työkalupakki on ollut pakko järjestää uudelleen. Esittelenkin seuraavien viikkojen aikana omat uudet suosikkini kuivan ihon pelastamiseksi kolmessa eri osassa. Ensimmäinen postaus koskee huulia, sillä mikään ei ole raivostuttavampaa kuin halkeilevat, hilseilevät ja kutiavat huulet.

1) Lush: Mint Julips -huulikuorinta

Iho-ongelmat eskaloituivat loppiaisviikolla, jolloin pakkaset loimusivat täysillä teholla Helsingissä ja seurasivat yllättäen myös Keski-Eurooppaan saakka. Ei auttanut itku Prahan juutalaiskortteleissa, joten kompassi osoitti paikallisia kemikalioita kohti. Kaikki omat kosteusvoiteet olivat luonnollisesti jääneet himaan yöpöydälle, joten uudet tuotteet pääsivät testiin hetimiten.

Prahan hinnat eivät päätä huimanneet, joten ostin Lushista jotain itselleni aivan uutta. Sokerinen huulikuorinta tekee sen, minkä se lupaa: raapii kuolleen ihosolukon irti ja kosteuttaa jojobaöljyn turvin. Tuote on ristitty samannimisen cocktailin mukaan, joten tuote tuoksuu (ja maistuu) huumaavan hyvältä. Huulikuorinta on siten valloittava valinta myös tapajuopoille, jotka tahtovat jatkaa iltaa vielä iltapesun ohessa.

2) Mádara: Hemp Hemp – huulivoide

Olen käyttänyt luonnonkosmetiikkaa jo viiden vuoden ajan ja Mádara on pysynyt matkassa tavalla tai toisella koko tämän ajan. Vuodenvaihteessa julkaistut uudet tuotteet olivat siten tosifanille iloinen yllätys. Uutuudet laajensivat tuotekategoriaa mukavasti ja saapuivat kaiken lisäksi sellaisissa pakkauksissa, jotka voisin roudata himaani ihan vain huvin vuoksi.

Uusi ja käsittääkseni Mádaran ensimmäinen huulivoide on sekoitus oliiviöljyä, sheavoidetta ja hoitavaa hamppua. Hemp Hemp on ehdottomasti tuotekategorian kevyimmästä päästä: se hoitaa hommansa helkkarin hyvin, mutta ei varsinaisesti syväkosteuta huulia koko päivän ajaksi. Tuote sopiikin päiväkäyttöön mainiosti ja valehtelisin, jos väittäisin, että tuotepakkauksella ei olisi tähän vaikutusta. Suomalaiset luonnonkosmetiikkamerkit, ottakaa tästä mallia!

3) Hurraw: Moon Balm – huulirasva

Postauksen kolmas tuote on vanha, tuttu Hurrawin Moon Balm -huulirasva. Luonnonkosmetiikkamerkki tuli Suomen markkinoille rytinällä pari vuotta sitten ja on jämähtänyt kauppojen hyllyille ihailtavan hyvin. Hurrawin tuotteet ovat orgaanisia, vegaanisia, helkkarin hyvin brändättyjä ja ne tekevät älyttömän hyvin sen, mihin ne on tarkoitettu.

Moon Balm on yökäyttöön tarkoitettu huulirasva, joka on koostumukseltaan äärimmäisen rasvainen ja kermainen. Tuote pysyy huulilla kuin valettu ja tekee niistä lupausten mukaisesti sopivan kosteutetut. Kamomillan ja vanlijan tuoksusekoitus ei häiritse yöunia ja huulirasvaa voi siten käyttää myös päivällä, mikäli addiktiosta on tullut ongelma.

Ostan omat kosmetiikkani yleensä joko JoliestaBiodellystä tai Hyvinvoinnin Tavaratalosta, joten vahvat (ja ilmaiset) suositukset näille liikkeille! 

Kuva: Tomi Mustikka

Maison Martin Margiela ja takkatuli

maisonmargielabythefireplace

Mitä tehdä, kun omassa asunnossa ei ole tulisijaa? Takan voi hankkia toki keinotekoisena tai dvd-levyn muodossa, mutta tämän hetken helpoin vaihtoehto on suihkuttaa hajuvettä korvan taakse. Maison Martin Margielan nenät ovat loihtineet tuoksun, joka vie kantajansa takkatulen lämpöön Chamonixin rinteillä sijaitsevaan alppimajaan.

By The Fireplace -hajuvesi on osa Margielan Replica-tuoteperhettä. Sarjaan kuuluu yhteensä kymmenen eau de toilettea ja neljä parfyymiä, joista jokainen on syntynyt paikan, ajankohdan ja tarinan pohjalta. By The Fireplace -tuoksuun on taltioitu Chamonixissa vuonna 1971 koettu talviaamu. Rakastuin parfyymiin keväällä Tukholman Åhlens-tavaratalossa ja ostin sen lopulta omaan kokelmaani syksyn saavuttua.

Olen käyttänyt elämäni aikana kymmeniä hajuvesipulloja pienten brändien sekoituksista koko kansan suosikkeihin. Uusi kausituoksuni on tähän asti kokeilemistani erikoisin. By The Fireplace ei ole oikeastaan edes pelkkä hajuvesi, vaan kokonaisvaltainen elämys ja rituaali. Hajuvesi tuoksuu ensinuuhkaisulla aidolle tulisijalle, mutta muuttuu iholla tovin kuluttua viskissä uitetulle vaahtokarkille. Tuoksu on pökerryttävä yhdistelmä vaniljaa, neilikkaa sekä katajaa ja sen muodonmuutos yllättää joka käyttökerralla.

Tuoksu on parhaimmillaan kirpeinä pakkasaamuina, jolloin kylmä koettelee poskia, mutta kaulaliinan sisältä hohkaa takkatulen lämmin värinä.

Maison Margiela: By The Fireplace, 97 € (Selfridges)

Winter is coming and I’m going to spend it by the fireplace. Perfume designed by Maison Martin Margiela is one of the most peculiar combinations I have tried on my skin in many years.  

Photo: Tomi Mustikka