OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jacket: Barbour
Sweater: Beams+
Jeans: Acne Studios

Oli aika, jolloin Lontoosta kaikuvat käskyt sanelivat sen, mihin tulee matkustaa, millaista musiikkia kuuluu kuunnella ja millaisiin vaatteisiin pitää pukeutua. Vaikutus oli niin vahva, että kuuntelin The Libertinesin kaltaisia bändejä, vaikka en niistä kamalasti edes pitänyt, ja unelmoin lopun aikaa brittimuodin perikuvasta, Barbourin vahakangastakista.

Löysin pakkomielteeni lopulta Lontoosta, jostain Shoreditchissä sijainneesta vintage-liikkeestä, monen muun Barbourin rotsin välistä. Takki oli kuin minulle räätälöity ja coolisti sopivan nafti, jotta hihojen sisäresorit saivat oman osansa valokeilasta. Se näytti faijan vaatekaapista pöllityltä ja sopivan rähjäiseltä; riittävän punkilta ollakseen yläluokan univormu.

En puhu rotsista syyttä suotta menneessä aikamuodossa. Takki oli kuin olikin täydellinen, mutta siihen oli pinttynyt Lontoon kaatosateiden ja kirpputorin ummehtunut lemu. Tuuletin, vahasin, tuuletin vähän lisää, unohdin ullakolle moneksi vuodeksi ja roudasin Ruotsiin asti. Haju tarttui vielä monen vuoden jälkeenkin muihin takkeihin, joten jouduin lopulta roudaamaan rotsin muiden kirpputoritavaroiden joukossa kierrätysasemalle Göteborgin Kålltorpissa.

Yksi asukuva tuli kuitenkin otettua. Siinä näkyvät Barbourin takin lisäksi yhtä lailla ullakolle unohdetut Acnen farkut ja Beamsin iki-ihana villapaita, joka on kudottu viiman kestävällä langalla.

Tosin sekään ei yksinään vedä vertoja vahakangastakille.

//

London used to be the center of my universe back in the days when Klaxons was still cool and Pete Doherty still wrtoe songs for The Libertines and Babyshambles. I never dreamt of living in the city, but I loved the styles, I loved the music, I loved the culture. 

Those were the days when I got heavily obsessed with a legendary Barbour design, the olive green Beaufort wax jacket. I eventually found the British classic from a vintage store in Shoreditch and I was the luckiest guy in Helsinki. The fit was perfect and the jacket looked ragged enough, as a brand new product would’ve been way too pretentious for my appearance. 

Unfortunately, the jacket smelled horrible. I thought the stink, a mixture of vintage odour and sweat, would run off eventually but after six long years, it still smelled like shit. I tried every magic trick I possibly could imagine but in the end I just had to give up and recycle it last spring when I was still living in Sweden.

No matter what, I still think the iconic Barbour wax jacket is a wardrobe staple that looks good always, no matter what you’re pairing it with. Even with ancient Acne jeans and a super basic Beams+ sweater. 

Photos: Tomi Mustikka

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s