the_holy.jpg

Suomalaisen musiikin kuuntelu on tuottanut hirveästi tuskaa ja ahdistusta viime vuosina. Suurten levy-yhtiöiden kilpajuoksu isoimman striimaushitin perässä Mirvamaijaellinoorat keihäänkärkenään on näyttänyt julmetun nololta ja valtavirran ulkopuolella liikkuvaan materiaaliin en ole jaksanut enää syventyä lopetettuani hommat rosvopäällikkönä. Yhdestä bändistä olen kuitenkin kuullut radiohiljaisuuteni aikana erityisen paljon hyvää.

Kuinkakohan monen suomalaisen bändin syntyhetki liittyy jollain tapaa jääkiekkoon tai jalkapalloon? En tiedä, eikä voisi vähempää kiinnostaa, mutta The Holyn tarina sai myös jostain syystä alkunsa penkkiurheilun äärellä. Urheiluhullut ovat sen jälkeen rynnineet vaivihkaa klubien lavoille, festareiden estradeille ja Nick Trianin Soliti-levylafkan talliin.

Yhtyettä kuvailleet myyntispiikit kulkivat jotakuinkin näin: “Ne on on tosi hyvii, tosi kovaäänisii ja tosi kovii livenä!!“. En mennyt halpaan siltä seisomalta, vaan aloin nautiskella The Holystä vasta tämän vuoden puolella. Ehkä ihan hyvä näin, sillä Spotifyyn ladatuista biiseistä saa jo ihan hyvän kuvan siitä, mistä tässä kaikessa on kyse: rummuista, kaiuista ja kohinasta eli kaikista hyvän livebändin mittareista.

On mulla jo lempibiisikin. Sen nimi on Can’t Remember Your Name ja se poikkeaa The Holyn muusta tuotannosta selvin sävelin. Kappale on yhtyettä popeimmillaan ja sen haikea tunnelma rinnastuu Immanu Elin ja Explosions in the Skyn tyylisiin pensselinvetoihin. Ihana biisi ja bändi, tässähän ihan innostuu musiikista jälleen!

The Holy: Spotify/Facebook/Instagram

Photo: Soliti

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s