Lumenmaa

Koko kesän ajan odottamani ilmastointiflunssa tuli ja otti käsiinsä elokuun kiireisimpänä viikkona. Se toi mieleeni viime vuoden seksihelteet ja maailman pisimmän räkätaudin, jonka aikana ehdin lukea kirjan jos toisenkin. Yasunari Kawabatan Lumen maa ei ehtinyt lojua yöpöydällä montaa hetkeä, sillä aika kului lumisten vuoristojen keskellä nopeasti.

“Ikkunan alla kasvavissa, jo kuihtuneissa krysanteemeissa hän huomasi pieniä jääneulasia, jotka näyttivät liivatteelta; mutta samaan aikaan räystäät tippuivat täyttä päätä.”

Nousevan auringon maasta saapuvat kaunokirjallisuus ei ole koskaan ollut oma lajini. Olen yrittänyt ymmärtää Murakamia ja Ishiguroa, mutta en ole päässyt kummankaan kirjailijan kanssa samalla aaltopituudelle. Toisin kävi Yasunari Kawabatan kanssa.

Avasin Kawabatan klassikkoteoksen ensimmäisen kerran paahtavassa 35 asteen helteessä ja vastakohta pöllyävään lumeen liimasi sormet kirjan kansiin välittömästi. Geishan ja Tokiosta junalla kulkevan miehen välisestä sekä ympäröivistä suhteista kertova tarina on liikuttavan vähäeleinen. Tunnelmaltaan se vei samanlaisiin sfääreihin kuin esimerkiksi Miyazakin Henkien kätkemä -elokuva.

Lumen maa on pyörinyt mielessä vielä vuosi lukukokemuksen jälkeen. Rakastun harvoin kirjojen miljöisiin, mutta Kawabatan luomaan maailmaan palaisin mieluusti. Kylpylähotellin ja sen asukkaiden verkkainen elämänrytmi sai oman elämänkin hidastumaan hetkeksi.

Yasunari Kawabata: Lumen maa. (Tammi, 2012. Alkuteos 1947.)

Japanese literature isn’t my thing, but Snow Country by Yasunari Kawabata changed my perspective.  

Kuva bloggaajan.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s