I walked away
from everyone I know. 

I looked around and thought 
this must be what it’s like to be alone.

Vedin sitten vähän syvempään henkeä.

Elämä otti niskalenkin marraskuun 22. päivä ja löi kanveesiin, josta sain toipua lähes pari kuukautta.

Ehdin sinä aikana vaihtaa kaupunkia, päättää työt unelmahommissa ja kääntää maailmankaikkeuden kurssia ainakin joka toinen päivä. Lopulta olin niin väsynyt, etten tiennyt missä kaupungissa olen, keitä ympärilläni on, tai kuka edes olen.

The Strange Boysin kappaleen sanat olivat lojuneet editorissa ikuisuuden ja jostain syystä ne tuntuvat relevanteilta vieläkin, vaikka en osaa enää sanoa, miksi ne sinne alunperin kirjoitin.

Pitkähkön tauon aikana Echoes on päivittynyt kutakuinkin normaalisti, mutta koin erittäin hankalaksi inspiroitua visuaalisista kimmokkeista siinä samalla.

Taitaa olla siis aika kiivetä jälleen perse edellä puuhun ja katsoa, minkä suunnan Blodtørst ottaa. Kerrottavaa olisi ainakin jonkinlaisen pyhän tekstin verran, mutta inspiraation kulkusuunnat ovat toistaiseksi tuntemattomat.

Puhaltakaa tuulia tähänkin suuntaan!

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s