Olen luonteeltani hötkyilijä. Osaan olla tiettyihin tilanteisiin tyytyväinen hetken aikaa, mutta lopulta kypsyn ja alan haaveilla ja kurotella kauemmas.

Nytkään ei pitäisi nurista turhasta. Elämäni tiukimman väännön ja puolivuotisen jälkeen sain maailman täydellisimmän siviilipalveluspaikan, jossa saan tehdä lähes kaikkea haluamaani ja opin lisäksi joka päivä uutta. Sain heti ensimmäisestä päivästä alkaen kannettavakseni vastuullisia tehtäviä, joiden nojalla voin tuntea olevani muutakin kuin yhteiskunnan orja.

Palvelusaikaa on kuitenkin vielä reilu kolmasosa jäljellä eli suurin piirtein 130 päivää. Ei pitäisi tuntua pahalta tai ahdistaa liiaksi, mutta haluaisin jo saada Suomen idioottimaisen puolustusjärjestelmän pakottamat painot pois nilkoistani. Tahtoisin keskittää voimani tuleviin opiskelukoitoksiin, asunnon etsimiseen ja normaaleihin asioihin.

Eteen tulee kuitenkin päiviä, jolloin käy käsky esimerkiksi valokuvata Kruununhaan kattojen yli. Silloin tulee mietittyä, että hetkinen, miksi helvetissä hötkyilen turhaan. Enköhän mä ehdi myöhemminkin hikoilla opintopisteiden ja vuokranmaksun eteen.

Ja koska en saa lisättyä aiheeseen liittyvää kuvaa, laitan alle maailman parhaan aamubiisin. Mayer Hawthorne kannattaa iskeä levysoittimeen, kun alakulo yrittää ottaa ylivallan tai maailma näyttää muutamaa sävyä liian harmaalta.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s